Mustafa II

Mustafa II (6. helmikuuta 1664 Edirne – 28. joulukuuta 1703 Konstantinopoli) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1695–1703.

Mustafa toimi päättäväisesti saadakseen takaisin alueet, jotka oli menetetty Wienin valloitusyrityksen epäonnistuttua vuonna 1683. Hänen hyökkäyksensä johti sodan jatkumiseen Pyhää liigaa eli Itävallan arkkiherttuakuntaa, Puola-Liettuaa ja Venetsian tasavaltaa vastaan.

Suku

Mustafa oli sulttaani Mehmed IV:n ja Emetullah Rabia Gülnûş Sultanin poika. Hän luopui vallasta vuonna 1703 velipuolensa Ahmed III:n hyväksi.

Sulttaani

Valtakautensa loppupuolella hän yritti palauttaa sulttaanin vallan, joka oli ollut 1600-luvun keskivaiheilta asti aivan minimaalinen, koska Mehmed IV oli luovuttanut vallan suurvisiirille. Mustafa II:n varasuunnitelmana oli saavuttaa laajemmat valtaoikeudet hankkimalla ratsuväkeen kuuluvien timarien^selvennä uskollisuus, mutta näiden ratsumiesten asema oli koko ajan muuttumassa heikommaksi, eikä hän onnistunut vallanpalautuksessa vaan hänet jopa yritettiin saada luopumaan kruunusta.

Mustafa II:n sotaretket alkoivat menestyksekkäästi. Vallattuaan joukkoineen Chíoksen saaren takaisin Venetsian tasavallalta hän saavutti armeijansa kanssa voittoja Itävaltaa vastaan ​​vuosina 1695 ja 1696. Venäläiset kuitenkin valloittivat Azovin Don-joen suulla vuonna 1696 ja Mustafa II:n joukot hävisivät Itävallan arkkiherttuakunnan armeijalle Zentan taistelussa 11. syyskuuta 1697. Tämä johti osaltaan Karlowitzin rauhaan 26. tammikuuta 1699 Sremski Karlovcissa, joka supisti merkittävästi Osmanien valtakunnan alueita Balkanilla ja pakotti valtakunnan alueen vetäytymään Tonavan eteläpuolelle. Konstantinopolin rauha vuonna 1700 vahvisti Venäjän saavuttamat aluelisäykset.

Jatkuva sodankäynti aiheutti valtakunnan sisäisiä sosiaalisia ja taloudellisia häiriöitä. Raskaat verot ajoivat monet maanviljelijät pois mailtaan, ja hallinnon keskittyminen yksinomaan Eurooppaan johti paikallisiin kapinoihin Itä-Anatoliassa sekä Syyrian ja Irakin arabialueilla. Zentan taistelun häviön murtama Mustafa jätti suurimman osan valtion asioista muslimihierarkian johtaja Feyzullahille ja omisti itse viimeiset vuotensa metsästykselle. Sotilaskapina syrjäytti Mustafan 22. elokuuta 1703.

Mustafa kuoli 39-vuotiaana joulukuun lopussa 1703 Konstantinopolissa, vangittuna poikiensa kanssa kafesiin eli Topkapın palatsin haaremin eristettyyn kruununprinssin asuntoon.

Vaimot ja jälkeläiset

Mustafa II:n noustessa valtaan haseki sultan -arvonimi lakkautettiin lopullisesti, ja sen tilalle tuli pysyvästi vähemmän arvokas ja ei-yksinomainen ”kadın” (hallitsijan puoliso). Mustafa II loi myös uuden jalkavaimojen luokan, ”ikbal”. Haaremin hierarkiassa ”kadın”-arvoisia alempina kutsuttiin aluksi tavallisella ”hatun”-nimikkeellä (nainen), joka myöhemmin korvattiin arvokkaammalla ”hanim”-nimikkeellä (rouva).

Mustafa II:lla oli ainakin kymmenen tunnettua vaimoa:

• Alicenab Kadın (k. 1699), baş kadın eli ensimmäinen kuninkaallinen puoliso
• Afife Kadın (n. 1682–1723), baş kadın eli ensimmäinen kuninkaallinen puoliso Alicenabin kuoleman jälkeen. Mustafan lempivaimo, vaikka he eivät koskaan solmineet virallista avioliittoa. Hän synnytti tyttären vuonna 1696 ja myöhemmin viisi Mustafan kahdeksasta pojasta.
• Saliha Kadın (k. 1739), oli Mahmud I:n äiti ja valide sultan.
• Şehsuvar Kadın (k. 1756), Osman III:n äiti ja valide sultan.
• Bakhtiyar Hatun, yksi Mustafan ensimmäisistä jalkavaimoista; hän oli todennäköisesti yhden Mustafan vanhimpien tyttärien äiti.
• Ivaz Hatun, mainitaan kadınina asiakirjassa 1696–1697; todennäköisesti yhden Mustafan vanhimpien tyttärien äiti.
• Hatice Kadın, ennen puolison asemaan nousemistaan toimi korkea-arvoisena hovinaisena haaremissa.
• Hüsnüşah Kadın (k. 1700)
• Fatma Şahin Hatun (Hanim), baş ikbal (ensimmäinen ikbal eli suosikki). Mustafan syrjäyttämisen jälkeen hänet siirrettiin pois haaremista, ja hänet naitettiin Ahmed III:n määräyksestä.
• Hanife Hatun (Hanim), Mustafan syrjäyttämisen jälkeen hänet siirrettiin pois haaremista, ja hänet naitettiin Ahmed III:n määräyksestä.

Mustafa II:lla oli ainakin 20 lasta, joista 12 kuoli alle 5-vuotiaana:

• Ayşe Sultan (1696–1752), kutsuttiin lisänimellä ”vanhempi” erotuksena serkustaan ​​Ayşe Sultan ”nuoremmasta”, joka oli Ahmed III:n tytär. Avioitui kolme kertaa, ei jälkeläisiä.

• Mahmud I (1696–1754), Saliha Kadınin poika, Osmanien valtakunnan 24. sulttaani.
• Emine Sultan (1696–1739), avioitui neljä kertaa, ei jälkeläisiä.
• Safiye Sultan (1696–1778), mahdollisesti Afife Kadinin tytär; avioitui neljästi, ja hänellä oli kolme poikaa ja tytär.
• Osman III (1699–1757), Şehsuvar Kadınin poika, Osmanien valtakunnan 25. sulttaani.
• Şehzade Hasan (1699–1733), valtaistuimen perillinen 1730, vietti suurimman osan elämästään kafesissa eli Topkapin palatsin haaremin eristetyssä kruununprinssin asunnossa, missä hän lopulta kuoli.
• Rukiye Ismihan Sultan (20. huhtikuuta 1699 – 24. joulukuuta 1703), Alicenab Başkadınin tytär. Luvattiin vaimoksi Maktülzade Ali paššalle, mutta tyttö kuoli 6-vuotiaana ennen häiden viettämistä.
• Emetullah Sultan (1701–1727), äiti Şehsuvar Kadın. Tunnettiin myös nimillä Ümmetullah Sultan tai Heybetullah Sultan. Hän oli kerran naimisissa, ja hänellä oli tytär.

Lähteet