Mustavalas

Mustavalas
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen

Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hetulavalaat Mysticeti
Heimo: Silovalaat Balaenidae
Suku: Mustavalaat Eubalaena
Laji: glacialis
Kaksiosainen nimi

Eubalaena glacialis
(Müller, 1776)
Mustavalaan levinneisyys
Mustavalaan levinneisyys
Katso myös

  Mustavalas Wikispeciesissä
  Mustavalas Commonsissa

Mustavalas eli pohjanmustavalas (Eubalaena glacialis) on silovalaisiin kuuluva uhanalainen valaslaji. Niitä on jäljellä noin 350 yksilöä Pohjois-Atlantilla.

Ulkonäkö ja koko

Mustavalas on 11–18 metriä pitkä, josta pään osuus on noin neljännes. Eläin painaa noin 30–75 tonnia. Sen iho on sileä, pääosin musta, joskus valkoläikkäinen. Mustavalaan pään päällä voi olla pintaloisten muodostamia möykkyjä. Mustavalaalla ei ole selkäevää. Grönlanninvalaasta lajin erottavat muun muassa vähemmän kaarevat huulet, joiden pinnalla on pieniä kyhmyjä. Hetuloita on noin 250 paria. Ne ovat enimmillään kolmen metrin pituisia.

Elinikä

Valaiden tiedetään elävän hyvin pitkäikäisiksi: pohjanmustavalaiden läheisten sukulaisten etelänmustavalaiden tiedetään saavuttavan 132 vuoden iän ja erään grönlanninvalaan on arvioitu olleen 211-vuotias. Pohjanmustavalaiden elinikää kuitenkin rajoittaa ihmisen toiminta. Sen vuoksi pohjanmustavalaiden mediaani-eliniän on arvioitu olevan vain 22,3 vuotta. 10 % yksilöistä elää yli 47,2-vuotiaiksi.

Levinneisyys ja taksonomia

Pohjanmustavalasta tavataan Atlantin pohjoisosissa. Aiemmin samaksi lajiksi luettua japaninmustavalasta (Eubalaena japonica) tavataan vastaavasti Tyynenmeren pohjoisosissa. Kolmatta mustavalaslajia, etelänmustavalasta (Eubalaena australis), tavataan eteläisen pallonpuoliskon valtamerialueilla Eteläistä jäämerta myöten.

Lähteet

  1. ↑ Cooke, J.G.: Eubalaena glacialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Kivipelto, Arja: Grönlanninvalas on merten metusalem. Tiede, 8.2.2017, 37. vsk, nro 2, s. 41. Tieteen tiedotus ry. ISSN 1457-9030
  3. ↑ Hammas- ja hetulavalaiden esittely Sarkanniemi.fi. Viitattu 15.11.2007.
  4. ↑ Vallardi, Francesco (päätoimittaja): Suuri Eläinkirja, Nisäkkäät, s. 404. WSOY, 1965.
  5. 1 2 3 4 Greg A. Breed, Els Vermeulen, Peter Corkeron: Extreme longevity may be the rule not the exception in Balaenid whales. Science Advances, 20.12.2024, 10. vsk, nro 51, s. eadq3086. PubMed:39705342 doi:10.1126/sciadv.adq3086 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ John C. George, Jeffrey Bada, Judith Zeh, Laura Scott, Stephen E. Brown, Todd O'Hara, Robert Suydam: Age and growth estimates of bowhead whales (Balaena mysticetus) via aspartic acid racemization. Canadian Journal of Zoology, 1999, 77. vsk, nro 4, s. 571–580. doi:10.1139/cjz-77-4-571 ISSN 1480-3283 Artikkelin verkkoversio.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.