Ano Airisto

Ano Airisto 1930-luvulla.

Ano Juho Viktor Airisto (synt. Lindroos, 5. marraskuuta 1894 Taivassalo – 15. marraskuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija, joka käytti nimimerkkiä ”Muste-Maalari”. Hän oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) pää-äänenkannattajan Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija vuosina 1940–1947. Hänet tunnettiin myös kuvittajana ja taidemaalarina.

Elämä

Airiston vanhemmat olivat räätäli Johan Vilhelm Lindroos ja Elina Laakso. Hän työskenteli maalarina mutta suoritti työnsä ohella keskikoulun ja kauppakoulun. Airisto oli Turun maalarien ammattiosaston jäsen vuodesta 1914 lähtien. Tammikuun 1918 alussa hän liittyi Turun punakaartiin, oman selityksensä mukaan taloudellisista syistä jäätyään työttömäksi. Sisällissodan aikana hän toimi Tampereen pääesikunnan agitaatiojaoston sotakuvaajana Satakunnan ja Hämeen rintamilla. Myöhemmin huhtikuussa hän osallistui myös Nauvon taisteluun. Airisto vangittiin toukokuun alussa Villähteessä ja toimitettiin Hennalan vankileirille. Elokuussa hän sai kolmen vuoden kuritushuonerangaistuksen valtiopetoksesta mutta vapautui jo vuonna 1919. Hieman myöhemmin Airisto vangittiin uudelleen poliittisista syistä, ja hän pääsi Tammisaaren pakkotyölaitoksesta tammikuussa 1923.

Airisto työskenteli vuodesta 1925 lähtien Turussa Sosialistin toimittajana. Vuonna 1928 hänestä tuli lehden toimitussihteeri ja 1934 päätoimittaja. Hän kirjoitti lehteen myös pakinoita ja otti tuolloin käyttöön nimimerkin ”Muste-Maalari”. Kun sosiaalidemokraattinen pääministeri Väinö Tanner otti sairastuneen presidentti Lauri Kr. Relanderin sijaisena vastaan suojeluskuntalaisten paraatin Helsingin Senaatintorilla 16. toukokuuta 1927, tapauksesta nousi suuri kohu. Omassa pakinassaan paraatipäivänä Airisto näki asian sosialidemokraattien kannalta myönteisessä valossa:

» Jälleen marssii Mannerheimin triumfi Helsinkiin. Pää pystyssä ylvästellen, kopeillenko? Ei, vaan kuin selkäänsä saanut koira häntä koipien välissä. Se marssii, torvet soivat ja se tekee kunniaa. Valkoiselle kenraalille Mannerheimilleko? Ei, se tekee kunniaa punaisen hallituksen päämiehelle, Suomen punaiselle v.t. presidentille! Lyömällä lyötiin punaista, menolla tekee nyt valkoinen kunniaa punaiselle. Punikki on kostanut. »

Vuonna 1940 Airisto siirtyi Helsinkiin Suomen Sosialidemokraatin toimittajaksi ja aloitti lokakuussa lehden uutena pakinoitsijana, sillä aiempi pitkäaikainen pakinoitsija Yrjö Räisänen oli erotettu edellisvuonna ja tätä seurannut Jarno Pennanen siirtynyt Helsingin Sanomiin. Airiston suosituiksi muodostuneet pakinat ilmestyivät Suomen Sosialidemokraatissa otsikolla ”Muste-Maalarin naputuksia”. Hän pilkkasi niissä sekä kommunisteja että IKL:läisiä ja muita äärioikeistolaisia. Lehden päätoimittaja Eino Kilpi kuului sotien jälkeen SDP:n sisäiseen oppositioon, mutta Airisto tuki pakinoissaan puolueen tannerilaista enemmistöä. Liittoutuneiden valvontakomissio esitti moitteita hänen eräistä pakinoistaan, mutta SDP:n johto tuki häntä. Airisto toimi myös useissa puolueen luottamustehtävissä. Hän kuoli 53-vuotiaana marraskuussa 1947 sairaskohtaukseen kotonaan päivää viimeiseksi jääneen pakinansa ilmestymisen jälkeen.

Yksityiselämä

Airiston puoliso vuodesta 1929 oli Zulu Mirjam Alida Grönroos.

Muistaminen

Sosialidemokraattisten lehtimiesten ja tiedotustyöntekijäin rahasto jakaa joka toinen vuosi hänen mukaansa nimetyn Mustemaalari-palkinnon viestinnän piirissä tehdystä elämäntyöstä tai muista erityisistä viestinnällisistä ansioista.

Teokset

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 19–20. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. ↑ Jaskari, Ulla: Työväentaidetta Werstaan kokoelmissa. Vauhtipyörä, 2012, nro 1, s. 16–18. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 20.10.2021.
  3. ↑ Airisto, Ano Juho Vihtori – Valtiorikosylioikeuden akti (18977) 1918 Valtiorikosoikeuden aktit. 18.9.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 20.10.2021. Viitattu 20.10.2021.
  4. 1 2 3 4 5 Antti Vuorenrinne: Tämän lehden täytyy olla hyvä: Suomen Sosialidemokraatti 1918–1988, s. 121–122, 151–152, 159, 167. Into, Helsinki 2025.
  5. ↑ Vapautettu. Maalarien viesti, 1923, nro 1, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.10.2021.
  6. ↑ Veikko Huttunen: Kansakunnan historia 6: täysivaltainen kansakunta, s. 381–382. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
  7. ↑ Mustemaalari -palkinto Kansan sivistysrahasto. Arkistoitu 15.12.2013. Viitattu 15.12.2013.