Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue

Alkutaival

Puolueen edeltäjä DAP (Deutsche Arbeiterpartei) eli Saksan työväenpuolue perustettiin Münchenissä vuonna 1919 ja se oli yksi lukuisten muiden pienten ensimmäisen maailmansodan tappion nostattamien liikkeiden joukossa. Saksan armeijan palveluksessa ollut Hitler lähetettiin vakoilemaan puoluetta ja hän liittyi puolueeseen jäsennumerolla 55. Hitlerin jäsennumero muutettiin kuitenkin pian numeroksi 555, koska puolue halusi vaikuttaa suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Myöhemmin Hitler ilmoitti olevansa ”puolueen 7. jäsen”, vaikka todellisuudessa hän oli DAP:n keskuskomitean 7. jäsen. Ensimmäisen suuren joukkokokouksen DAP järjesti Münchenin Hofbräuhaus-olutravintolassa 24. helmikuuta 1920, jolloin puolueen nimi muutettiin Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (NSDAP) ja samalla hyväksyttiin puolueen 25 kohdan ohjelma, joka myöhemmin julistettiin muuttumattomaksi. Puolue jouduttiin perustamaan uudestaan 27. helmikuuta 1925, kun se oli julistettu epäonnistuneen oluttupavallankaappauksen jälkeen laittomaksi vuonna 1923. Kapinassa varhaisten kansallissosialistien vereen tahriutunut lippu tuli sittemmin puolueen pyhimmäksi esineeksi, ja sen kosketuksella siunattiin kaikki puolueen liput.

Nousu valtaan

Aluksi kansallissosialistien poliittinen menestys oli heikkoa, mutta vuoden 1930 vaaleissa kansansuosio kääntyi nousuun. NSDAP toimi eräänlaisena protestipuolueena, joka keräsi ääniä taloudellisen laman ja Weimarin tasavallan poliittisen kyvyttömyyden vuoksi. Sen propaganda perustui siihen, että yhdistämällä keskenään yhteensovittamattomia toiveita ja odotuksia voitiin luvata lähes kaikille kansanryhmille jotain. Apuna vallantavoittelussa toimi myös puolueen yksityinen armeija, Sturmabteilung (lyh. SA). Vuoden 1932 vaaleissa kansallissosialisteista tuli suurin puolue Saksan valtiopäivillä (saks. Reichstag), ja presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin valta­kunnan­kansleriksi 30. tammikuuta vuonna 1933. Tämän jälkeen valtiopäivät hajotettiin, ja maaliskuussa 1933 järjestettiin uudet, epädemokraattiset valtio­päivä­vaalit, joissa kansallissosialistit saivat noin 44 % kannatuksen. Vasemmisto oli suurelta osin suljettu vaalien ulkopuolelle.

Maaliskuussa 1933 kiellettiin Saksan kommunistinen puolue ja toukokuussa ammattiliitot. Kesäkuussa 1933 kiellettiin sosiaalidemokraatit, ja tämän jälkeen myös muut puolueet hajosivat. Kesällä 1933 hyväksyttiin laki, jonka mukaan kansallissosialistinen puolue oli Saksan ainoa puolue.

Uudet valtiopäivät säätivät hallitukselle neljäksi vuodeksi 1933–1937 valtalain, jonka mukaan hallitus pystyi säätämään lakeja ilman valtiopäiviä. Valtalaki uusittiin vuosina 1937 ja 1941. Lopulta 26. huhtikuuta 1942 säädettiin laki, jonka mukaan kaikki valta kuuluu Saksan johtajalle Adolf Hitlerille.

Vasemmistolaiset kansallissosialistit

Ennen diktatuuria NSDAP:ssa vaikutti myös strasserismiksi kutsuttu kansallissosialismin suuntaus, joka yhdistää sosialismin ja nationalismin. Sosialistinen suuntaus vaikutti NSDAP:ssa alkuaikoina mikä näkyy myös puolueen nimessä. Aate on saanut nimensä NSDAP:ssa vaikuttaneista Gregor ja Otto Strasserista. Hitlerin oikeistolaista talouspolitiikkaa vastustanut Otto Strasser erotettiin kansallissosialistisesta puolueesta 1930, ja hän perusti Mustan rintaman, virallisesti Kampfgemeinschaft Revolutionärer Nationalsozialisten, koska katsoi, että natsipuolueen alkuperäinen kapitalismin vastainen luonne oli tullut petetyksi. Toinen veljeksistä, myös natsipuolueen vasemmistolaiseen siipeen kuulunut Gregor Strasser, surmattiin puolueen puhdistuksessa pitkien puukkojen yössä, jonka jälkeen puolueen voidaan katsoa siirtyneen kohti fasismia ja äärioikeistoa.

Lakkauttaminen

Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue lakkautettiin liittoutuneiden sotilashallinnon käskystä Saksan antauduttua toukokuussa 1945.