Naissaari

Tämä artikkeli kertoo saaresta Virossa. Myös Jyväskylässä on Naissaari.
Naissaar

Naissaari satelliittikuvassa

Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
27 m
Pinta-ala
18,6 km²
Suojelualue
Naissaaren luonnonpuisto (en)View and modify data on Wikidata

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Naissaari (vir. Naissaar, ruots. Nargö, saks. Nargen) on saari Tallinnan edustalla, Virossa. Saaren pinta-ala on 18,6 km² ja korkein kohta 27 metriä. Neuvostoliiton miehittäessä Viroa saarella sijaitsi sotilastukikohta, jonne ei ollut pääsyä ulkopuolisilla. Naissaaren turistinähtävyys onkin maailman suurin Neuvostoliiton aikaisten merimiinojen jäämistö.

Historiaa

Naissaari mainitaan latinankielisellä nimellä Narigeth etappina 1200-luvulla kirjoitetussa tanskalaisessa itineraariossa, joka kuvaa purjehdusreittiä Tanskasta Rääveliin eli Tallinnaan.

Vuonna 1856 käyttöön vihitty Naissaaren ensimmäinen kirkko rakennettiin Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen Tallinnan kauppa-asiamiehen Gustaf Fredrik von Böninghin aloitteesta ja hänen keräämillään varoilla.

Naissaari muodosti osan Pietari Suuren merilinnoitusta, ja myöhemminkin Suomenlahden tykistösulun osan. Se jäi jatkosodassa saksalaisten Mäkiluodon (Porkkalanniemen edustalla) ja Aegnan (Viimsinniemen, vir. Viimsi poolsaar, edustalla) välille laskeman merimiinoitteen ja sukellusveneverkon länsipuolelle. Sulute tunnettiin nimellä Nashorn ('sarvikuono').

Naissaaren pohjoiskärjessä avattiin jatkosodan aikana 28. toukokuuta 1942 Suomen merivoimien tulenjohto- ja mittausasema, joka alistettiin 1. maaliskuuta 1943 muodostetulle 44. ilmavalvontakomppanialle. Aseman toiminta päättyi Suomen solmiessa aselevon Neuvostoliiton kanssa 3. syyskuuta 1944.

Maailmankuulu virolainen optikko Bernhard Schmidt syntyi ja eli lapsuutensa Naissaaressa.

Galleria

Lähteet

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
  2. ↑ Kung valdemars segelled people.kth.se. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 22.8.2019.
  3. ↑ Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 115. Historian aitta, 1989.
  4. ↑ Gustaf Fredrik von Böningh Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 17.8.2018. (viroksi) (suomeksi)
  5. ↑ Värä, Einar: Gustaf Fredrik Böning – en bortglömd föregångare inom estnisk-finska relationer. Historisk Tidskrift för Finland, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.8.2018. (ruotsiksi)
  6. ↑ Leskinen, Jari & Silvast, Pekka: Suljettu aika, Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosina 1944–1956, s. 27–28. WSOY, 2001. ISBN 951-0-25128-3
  7. ↑ Suljettu aika, s. 31–35
  8. ↑ Soiri, Tuomo: Iskulaivue (Kymin torjuntahävittäjät Etelä-Suomen ja meririntaman puolustuksessa 1943–1944). WSOY, 1991
  9. ↑ Naissaaren mittausasema: Sotapäiväkirja 27.5.1942–10.9.1942 Kansallisarkisto. Viitattu 28.10.2023.
  10. ↑ 44. Ilmavalvontakomppania: Sotapäiväkirja 19.12.1942–6.9.1944 Kansallisarkisto. ”6.3.43. Ilmavoimien esikunnan määräyksen mukaisesti Ostlandin puolella olevat suomalaiset radioasemat muodostavat 28.2.43 klo 24.00 alkaen 44. iv. komppanian. Peiteluku 9199/7 kpt. alistettuna Iv. pataljoona 1:een.” Viitattu 28.10.2023.

Aiheesta muualla

Tämä Eurooppaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.