Nakba

Nakba (arab. النَّكْبَة‎, an-Nakba, suom. katastrofi) tarkoittaa Palestiinan brittiläisen mandaatin alueella Israelin itsenäisyyssodan yhteydessä vuonna 1948 tapahtuneita palestiinalaisten vapaaehtoisia pakenemisia ja pakkosiirtoja, joiden seurauksena jopa puolet alueen palestiinalaisista − 750 000 ihmistä − siirtyi tai siirrettiin muualle. Alueelta siirtyneet palestiinalaiset asettuivat Libanoniin, Egyptin joukkojen valtaamalle Gazan kaistalle ja ennen kaikkea Jordanian joukkojen valtaamalle Länsirannalle. Nakbassa palestiinalaiset menettivät maitaan ja omaisuuttaan. Heidän yhteiskuntaansa, kulttuuriaan, identiteettejään, poliittisia oikeuksiaan ja kansallisia pyrkimyksiään tuhottiin. Termiä käytetään myös kuvaamaan jatkuvaa palestiinalaisten vainoa ja pakkosiirtoja. Kokonaisuutena termi kattaa palestiinalaisen yhteiskunnan murtumisen ja palestiinalaispakolaisten ja heidän jälkeläistensä paluuoikeuden pitkään jatkuneen hylkäämisen.

Palestiinan kansallinen kertomus kuvaa nakban kollektiivisena traumana, joka määrittää palestiinalaisten kansallista identiteettiä ja poliittisia pyrkimyksiä. Israelin kansallinen narratiivi kuvaa samat tapahtumat osana Israelin itsenäisyyssotaa, joka johti itsenäisen Israelin valtion syntyyn. Nakban kiistäminen on yhä hallitseva näkökulma huolimatta enenevästä tutkimuksesta, jota ovat tehneet myös israelilaiset niin sanotut uudet historioitsijat.

Vuonna 1967 kuuden päivän sotaa seurasi toinen palestiinalaisten joukkopako, jolloin 280 000 - 300 000 palestiinalaista jätti Israelin sodassa valtaamat alueet. Tämä maanpako tunnetaan nimellä naksa (kirjaimellisesti ”takaisku”), ja sen muistopäivää vietetään 5. kesäkuuta.

Tapahtumat

Nakban aikana noin puolet mandaattialueen pääasiassa arabeista koostuvasta väestöstä eli noin 750 000 ihmistä karkotettiin kodeistaan tai pakotettiin pakenemaan. Karkotus tapahtui ensin sionististen puolisotilaallisten joukkojen toimesta erilaisin väkivaltaisin keinoin, kuten pommi-iskuin ja joukkomurhin. Israelin valtio perustettiin 14. toukokuuta 1948, minkä jälkeen Israelin puolustusvoimat vastasi karkotuksesta. Palestiinalaisiin arabeihin kohdistui monia verilöylyjä ja 500 arabienemmistöistä kylää ja kaupunkia tyhjennettiin asukkaistaan. Egypti, Jordania, Syyria ja Irak hyökkäsivät juuri perustettua Israelin valtiota vastaan, mutta tässä vaiheessa sionistijoukot olivat jo tyhjentäneet 200 kylää ja ajaneet 350 000 palestiinalaista kodeistaan. Paremmin aseistetut ja lukumäärältään suuremmat sionistijoukot voittivat sodan arabivaltioita vastaan.

Kylät, jotka eivät tuhoutuneet kokonaan uudelleenasutettiin juutalaisten toimesta ja niille annettiin hepreankieliset nimet. Sodan päättyessä 78 prosenttia entisen Palestiinan mandaattialueen maa-alasta oli Israelin hallinnassa ja ainakin 15 000 palestiinalaista arabia oli tapettu.

Merkitys palestiinalaisille

Nakba on vaikuttanut suuresti palestiinalaiseen kulttuuriin. Se on keskeinen symboli nykyiselle palestiinalaiselle kansallisidentiteetille yhdessä poliittisen poliittisen piirroshahmon Handalan, keffiyeh-huivin ja paluuoikeutta symboloivien avainten kanssa. Monet palestiinalaiset kirjat, laulut ja runot käsittelevät Nakbaa.

Palestiinalaiset muistavat nakbaa ja Israelin itsenäisyyssodan tapahtumia 15. toukokuuta, Israelin itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä.

Katso myös

• Palestiinan pakolaisuus

Lähteet

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nakba