| Nalanda mahavihara | |
|---|---|
| Archaeological Site of Nalanda Mahavihara at Nalanda, Bihar | |
Sariputta stupa |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Bihar, Intia |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | (iv)(vi) |
| Tunnusnumero | 1502 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 2016 |
Nalanda mahavihara (hindiksi नालन्दा महाविहार, Nālandā mahāvihār) on raunioitunut rakennusryhmä Intian Biharin osavaltion koillisosassa. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2016. Nalanda oli arvostettu mahavihara eli suuri buddhalainen luostari muinaisessa Magadhan kuningaskunnassa. Paikka sijaitsee noin 95 kilometriä Patnasta kaakkoon lähellä Bihar Sharifin kaupunkia.
Suojellun alueen laajuus on 23 hehtaaria. Siellä on jäänteitä noin 3. vuosisadalta eaa. alkaen, ja se on yksi Intian niemimaan varhaisimmista, aikansa suurimmista ja pisimpään toimineista luostari- ja koululaitoksista. Tuoreimmat jäänteet ovat 1200-luvulta, jonka jälkeen Nalanda ryöstettiin ja hylättiin. Alueella on stupoja, rukoushalleja (chaitya), munkkien majoitustiloja (vihāra), pyhäkköjä, paikkoja votiivilahjoille ja muita stukko-, kivi- ja metallitaideteoksia. Alueen historiallinen kehitys kertoo buddhalaisuuden kehittymisestä uskonnoksi ja luostari- ja koulutusperinteiden kukoistuksesta.
Vedalaiseen kulttuuriin kuulunut opiskelun perinne jatkui suurissa oppimisen keskuksissa, kuten Nalanda, Taxilan ja Vikramashila, joita usein kuvataan Intian varhaisiksi yliopistoiksi. Nalanda kukoisti Gupta-imperiumin suojeluksessa 400- ja 600-luvuilla ja myöhemmin Kannaujin keisarin Harshan alaisuudessa. Gupta-ajalta perityt liberaalit kulttuuriperinteet johtivat kasvun ja vaurauden kauteen 800-luvulle asti. Seuraavat vuosisadat olivat asteittaisen taantumisen aikaa, jolloin buddhalaisuuden tantrisen kehityksen painopiste siirtyi Itä-Intiassa Palan valtakuntaan.