Namasteri

Namasteri
Монастырьки, Monastyrki
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.
Kattilan pohjoispuolella sijainneet kylät vuoden 1860 kartalla.

Namasteri

Koordinaatit: 59°38′26″N, 28°47′27″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Niisnova
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 24

Namasteri (myös Monasteri, ven. Монастырьки, Monastyrki) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Niisnovan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Siestajoen varrella 8 kilometriä Niisnovasta etelään. Kylässä on 24 asukasta (vuonna 2010).

Paikalla sijainnut erämaaluostari (ven. Jelisejeva pustyn) mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Ruotsalaiset hävittivät sen 1600-luvulla. Vuonna 1622 luostari siirtyi Kaprion läänin käskynhaltijan Bogislaus von Rosenin omistukseen. Tarinan mukaan venäläisaikana kreivi Razumovski siirsi Namasterin puisen kirkon Kattilaan. Kirkon paikalle pystytettiin tsasouna, jossa oli luostaria kuvaava ikoni.

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Namasterissa asui 67 savakkoa ja 57 venäläistä. Myöhemmin se mainitaan venäläis-suomalaisena sekakylänä. Suomalaiset kuuluivat Kattilan luterilaiseen ja venäläiset ortodoksiseen seurakuntaan.

Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia. Myöhemmin he kuuluivat kyläkuntana Kattilan volostiin. Vuonna 1899 Namasterissa oli 139 asukasta, joista 100 oli venäläisiä, 27 suomalaisia ja 12 ”sekoittuneita”. Luterilaisia kylässä oli 32 henkeä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Namasteri muodosti aluksi oman kyläneuvostonsa. Vuodesta 1927 lähtien se kuului Vassakaran, vuodesta 1954 Paavelan ja vuodesta 1958 Niisnovan kyläneuvostoon.

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 149. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 30.1.2016.
  3. ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 30.1.2016.
  4. ↑ Demina, V. V.: Nasledije. Hramy Jamburgskoi zemli. Krajevedtšeski bibliografitšeski spravotšnik, s. 42. Kingisepp. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 33. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  6. 1 2 Kertomus Kattilan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.1.2016. (venäjäksi)
  7. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 59. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  9. 1 2 Sprosi u krajeveda (kysymys 1559) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 30.1.2016.
  10. ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 178–184. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.