Hänen isänsä oli Abdu'r-Rahim Sabri Pašša, maatalousministeri ja Kairon kuvernööri. Nazlin isoisoisä Suleiman Pašša (oik. Joseph Anthelme Sève) oli ollut ranskalainen upseeri Napoleonin armeijassa ja taistellut Ranskan armeijan joukoissa Egyptissä, mutta kääntynyt islamiin ja mennyt Egyptin armeijaan.
Hän sai kasvatuksensa ranskalaisessa yksityiskoulu Lycée de la Mère de Dieu'ssä Kairossa ja ranskankielisessä Collège Notre Dame de Sionissa Aleksandriassa. Äitinsä Tawfika Hanımin kuoltua 24. lokakuuta 1915 isä lähetti 21-vuotiaan Nazlın ja tämän seitsenvuotiaan sisaren Eminahin Pariisiin noin kahdeksi vuodeksi opiskelemaan sisäoppilaitokseen.
Avioliitot ja jälkeläiset
Nazli oli ollut 11 kuukauden ajan pakotettuna naimisissa turkkilaisen serkkunsa Khaled Sabrin kanssa vuonna 1918. Tämän jälkeen hän oli melkein kihloissa Saeid Zaghloulin kanssa kunnes tämä karkotettiin Egyptistä yhdessä setänsä nationalistijohtaja Saad Zaghloulin kanssa vuoden 1919 vallankumouksen aikana.
Prinssi Fuad oli toipumassa epäonnistuneesta avioliitosta pikkuserkkunsa prinsessa Shivakiar Ibrahimin, Ibrahim paššan tyttärentyttären kanssa ja pysyi naimattomana kaksikymmentä vuotta avioeronsa jälkeen, kunnes näki Nazlin ensimmäistä kertaa Kairon oopperatalossa, lumoutui tämän kauneudesta ja päätti mennä naimisiin hänen kanssaan ja saada pojan, josta tulisi kruununperillinen, koska hänellä oli vain yksi tytär ensimmäisestä avioliitostaan. Häät järjestettiin 24. toukokuuta 1919 Bustanin palatsissa, sulhanen oli 51-vuotias ja morsian 26-vuotias.
Mentyään naimisiin Nazli muutti Abbasidien palatsiin (Saframi palatsi) Kairoon, jossa hänelle ilmoitettiin että hän pysyy siellä, kunnes on synnyttänyt kruununperillisen. Hän asui palatsissa kruununprinssi Farukin syntymään asti 11. helmikuuta 1920, joka syntyi Abadainin palatsissa.
Fuadin noustua valtaistuimelle sulttaani Hussein Kamelin seuraajana vuonna 1917 Nazlista tuli Egyptin sultana, ja kun Fuadista tuli kuningas Fuad I vuonna 1922, hänestä tuli kuningatar. Palatsielämä tai arvonimet eivät ilahduttaneet Nazlia. Nazli piti itseään paljon sivistyneempänä ja älyllisesti ylempänä kuin kuningas Fuad. Nazlilla oli ranskalainen koulutus ja hän puhui useita kieliä, kun taas kuningas Fuadilla oli sotilaskasvatus, eikä hän tiennyt juuri mitään kulttuurista tai taiteista. Kuningas rajoitti vaimonsa toiminnan vain naisille tarkoitettuihin vastaanottoihin palatsin muurien sisällä tai oopperaan ja kukkanäyttelyihin. Nazli pyrki laajempaan yhteiskunnalliseen rooliin, joka muistuttaisi Euroopan kuningattaria. Hän sai kielitaitoisena lehdistön huomion pariskunnan Ranskan-matkalla vuonna 1927, ja aviomies tuli kateelliseksi.
Nazli Sabrin virallinen syntymäpäivävalokuva vuonna 1925.
Fuadin kuoltua 68-vuotiaana vuonna 1936, heidän 16-vuotiaasta pojastaan Faruqista tuli Egyptin kuningas. Hänen suhteensa poikaansa Faroukiin ei ollut yhtään parempi kuin suhde tämän isään; sitä leimasivat jännitteet ja vieraantuneisuus. Kuningas Faruk häpesi äitinsä käytöstä, erityisesti tämän flirttailua ja rakkaussuhteita sekä huhuttua suhdetta hovimarsalkka Ahmed Hassanein Paššaan ja yritti myöhemmin estää tätä näyttäytymästä julkisuudessa.
Vuonna 1942 Nazlı avioitui salaa kuningashuoneen kansliapäällikkö Ahmed Hassanein Paššan kanssa. Tämä menehtyi vuonna 1946 törmättyään brittiläiseen sotilasajoneuvoon.
Nazli Sabri lähti vuonna 1947 Egyptistä kahden nuorimman tyttärensä kanssa hoidattamaan munuaistautiaan Sveitsiin, muutti sieltä Roomaan ja kääntyi katolisuuteen. Tällöin hän muutti nimensä Mary Elizabethiksi ja katkaisi välit poikaansa Farukiin. Toisten tietojen mukaan hän kääntyi katolisuuteen ja muutti nimensä vasta muutettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1950. Häneltä riistettiin kuningattaren titteli ja muut etuoikeudet vuonna 1950 etenkin sen jälkeen kun tytär Fathiya avioitui koptikristityn Riad Ghalin kanssa.
Korruptiosyytökset hänen poikaansa, kuningas Farukia vastaan ja häviö vuoden 1948 Israelin sodassa johti 23. heinäkuuta 1952 sotilasvallankaappaukseen, jossa Muhammad Nagib ja Gamal Abdel Nasser pakottivat Farukin luopumaan kruunusta ja maanpakoon Italiaan ja Monacoon, jossa entinen kuningas vietti loppuelämänsä.
Poika oli yrittänyt ottaa yhteyttä äitiinsä 1950-luvun alussa, ilman vastausta. Myös Nazli oli yrittänyt soittaa pojalleen tämän vallasta suistumisen jälkeen vuonna 1952, mutta tämä oli lyönyt äidilleen luurin korvaan. Heidän välejään hiersivät äidin heinäkuun 1952 vallankumouksen jälkeen The New York Times -lehdelle antamat lausunnot, joissa tämä katsoi Egyptin vallankaappauksen johtuneen hallitsijasuvun toimista ja virheistä. Poikansa hautajaisiin Roomassa vuonna 1965 Nazli matkusti Los Angelesista, vaikka oli jo terveydeltään heikko.
Mary Elizabeth Nazli Sabri muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1947 saamaan hoitoa sairauteensa ja asettui vuonna 1955 ostamaansa huvilaan Beverly Hillsiin. Hänen omaisuutensa alkoi huveta tytär Fathiyan aviomiehen Riad Ghalin huonosti hoitamana 1970-luvulle tultaessa. Hän joutui myymään asuntonsa Beverly Hillsissä ja Havaijilla sekä myymään vuonna 1975 Sothebyn huutokaupassa jalokiviliike Van Cleef & Arpelsin vuonna 1939 valmistaman timanttitiaran ja timanttikaulanauhan. Hän oli muuttanut vaatimattomaan vuokra-asuntoon Westwoodiin jo vuonna 1973 eläen valtion sosiaaliavun ruokakupongeilla. Tytär Fathiya oli eronnut miehestään vuonna 1973 ja tämä murhasi tämän ampumalla vuonna 1976. Myös Fathiyan korut jouduttiin myymään.
Mary Elizabeth Nazli Sabri kuoli 83-vuotiaana Los Angelesissa toukokuussa 1978. Hänet haudattiin katolisin menoin Culver Cityn Holy Cross hautausmaalle.
