Neiti (lyhenne nti) on nimitys, jota suomen kielessä käytettiin varsinkin aiemmin naimattomista naisista.
1880-luvulle asti sana fröken, neiti, oli varattu Suomessa aatelisille naisille, kun taas aattelittomat naiset olivat mamselleja. Sen jälkeen kaikkia naimattomia naisia alettiin neiditellä. Neitien lisäksi 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa naisia puhuteltiin myös rouviksi, emänniksi tai erilaisilla -tar/tär-päätteisillä termeillä. Puolison ammatin mukaan nimettiin esimerkiksi neuvoksetar ja professitar, oman ammatin mukaan esimerkiksi opettajatar tai näyttelijätär ja asuinpaikan mukaan esimerkiksi hämetär tai ranskatar. Itä-Suomessa naisia saatettiin kutsua isän sukunimistä johdetuilla termeillä kuten Timotar (Timosen tytär) vielä 1800-luvulla. Vuonna 1903 Kotikielen Seuran kokouksessa tehtiin aloite, jolla haluttiin lisätä naisten tasa-arvoa:
”Olisi ruvettava miettimään yhteistä nimitystä sekä rouville että neideille, samoin kuin miehillä on nimitys herra.”
Vaikka asiaa kannatettiin, sopivaa nimitystä ei keksitty. Termi arvotar sai jonkin verran kannatusta ja se lisättiin Nykysuomen sanakirjaan vuonna 1951. Titteli ei kuitenkaan yleistynyt.
Samalla myös herra-termin tilalle ehdotettiin sanaa arvo.
Neidiksi kutsuttiin yleisesti iäkästäkin naimatonta naista. 1900-luvulla tasa-arvokehitys johti vähitellen siihen, että tapaan käyttää sanaa neiti tai rouva siviilisäädyn mukaan alettiin suhtautua kriittisesti. Naimattomia naisia ei ollut yhteiskunnassa arvostettu yhtä paljon kuin naimisissa olevia. Myös palvelualalla neiti-sanaan liittyi kielteisiä mielikuvia, tarjoilijoita kutsuttiin neideiksi ja neitejä olivat myös konttorineidit, pankkineidit ja parturineidit.
Vuonna 1953 Nykysuomen sanakirjassa neidin määritelmä oli:
”vars. tittelinä ja puhuttelusanana: naimaton nainen, vastak. rouva”
Varsinkin naisliikkeen piirissä esitettiin siksi vaatimuksia, että kaikkia naisia olisi kutsuttava tasapuolisesti rouviksi. 1980-luvun loppuun mennessä neiti naimattoman naisen tittelinä jäi lähes kokonaan käytöstä osin korvautumatta millään sanalla, osin korvautuen rouvalla.
Vuonna 1992 Nykysuomen sanakirjassa neidin määritelmä oli muuttunut muotoon: ”vars. aik. tittelinä ja puhuttelusanana: naimaton nainen, vastak. rouva”, mikä viittasi siihen, että yleistittelin käyttö oli hiipunut.
Vuonna 2006 Kielitoimiston sanakirjassa kerrottiin, että pankkineidit ja muut vastaavat termit olivat vanhentuneita. Sen sijaan neideiksi saatettiin kutsua pilkkaamismielessä naismaisina pidettyjä miehiä.
Suomen kielen neiti-tittelin vastineita muissa kielissä ovat muun muassa englannin kielen Miss, mistress, ranskan kielen Mademoiselle (lyh. Mlle), espanjan kielen Señorita, italian kielen Signorina ja saksan kielen Fräulein.
Saksan viranomaiset luopuivat neidittelystä vuonna 1971. Jo 1900-luvun alussa sanan Fräulein merkitys oli vähättelevä: sillä viitattiin työssäkäyvään ja huonosti palkattuun naimattomaan naiseen. 2010-luvulla sanaa Fräulein käytettiin kuitenkin edelleen tarjoilijoista.
Ranskassa neidittely loppui helmikuussa 2012 esimerkiksi verokaavakkeissa, vakuutusilmoituksissa ja äänestyskorteissa.