Mustatäplätokko

Mustatäplätokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Arviointiin soveltumaton laji

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Tokkokalat Gobiiformes
Heimo: Tokot Gobiidae
Alaheimo: Gobiinae
Suku: Täplätokot Neogobius
Laji: melanostomus
Kaksiosainen nimi

Neogobius melanostomus
(Pallas, 1814)

Synonyymit
  • Apollonia melanostoma
Katso myös

  Mustatäplätokko Wikispeciesissä
  Mustatäplätokko Commonsissa

Mustatäplätokko, aiemmin mustakitatokko (Neogobius melanostomus) on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva kalalaji, joka on ihmisen toimien mukana levittäytynyt vieraslajina Euroopan ja Pohjois-Amerikan sisävesiin sekä Itämereen. Puolan rannikolle mustatäplätokko ilmestyi 1990, ja vuodesta 2005 sitä on tavattu myös Suomen rannikkovesissä. Alkueräisellä kotiseudullaan se on arvostettu ruokakala.

Ulkonäkö ja koko

Mustatäplätokko on pohjakala, joka kasvaa 15–25 cm:n pituiseksi, eli selvästi isommaksi kuin muuta Suomessa tavattavat tokot. Pohjaväri on harmahtava ja kuviointi mustia ja ruskeita läiskiä. Etummaisen selkäevän takaosassa on musta täplä. Kutuasussaan koiras muuttuu lähes mustaksi.

Levinneisyys ja elinympäristö

Mustatäplätokko on kotoisin Asovanmeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren altaiden rannikoilta ja niihin laskevien jokien alajuoksuilta sekä Marmaranmeren pohjoispuolelta. Sen levittäytyminen alkoi Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoisille altaille laskevissa joissa 1980-luvulla, kun sitä havaittiin Volgan yläjuoksun sivujoesta Moskvajoesta. Sittemmin se on siirtynyt edelleen ylävirtaan Rybinskin tekojärvelle Volgassa, Orenburgiin Ural-joessa ja Kiovaan Dnepr-joessa. Lisäksi sitä esiintyy nykyään useimmissa Tonavan tärkeimmissä sivujoissa joen yläjuoksulle asti. Se löydettiin Wienin läheltä vuonna 2000 ja Saksan Passausta vuonna 2004.

Itämeren alueella se havaittiin ensimmäisen kerran Gdańskinlahdella Puolassa vuonna 1990, ja se on sittemmin levinnyt suurimpaan osaan altaasta.

Pohjois-Amerikasta mustatäplätokko löydettiin ensimmäisen kerran St. Clair -joesta vuonna 1990. Sittemmin se on levinnyt koko Suurten järvien vesistöön, mukaan lukien useita sivujokia sekä Montrealiin (Kanada) alavirtaan laskeva St. Lawrence -joki ja Mississippi-joen sivujoki Illinois-joki, johon se saapui Chicagon kanavien kautta.

Se elää 0-30 metrin syvyydessä ja se viihtyy vesissä, joiden lämpötila on 4–20 °C.

Esiintyminen Suomessa

Mustakitatokkoa esiintyy yleisesti koko Suomen etelärannikolla sekä Selkämerellä Poriin asti, sekä myös Perämeressä Raahen seudulla. Ensimmäinen löytö oli Kaarinasta vuonna 2005.

Mahdolliset haitat

Mustatäplätokko on Suomessa vieraslaji ja sen yleistyminen voi aiheuttaa muiden lajien vähenemistä. Esimerkiksi mustatokon määrät ovat joillakin alueilla jo vähentyneet. Lisäksi muiden lajien kalastus saattaa hankaloitua.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Ford M,: Neogobius melanostomus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025.2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.10.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Mustatäplätokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  3. ↑ Sapota M: Spread of alien (non-indigenous) fish species Neogobius melanostomus in the Gulf of Gdansk (south Baltic). Biological Invasions volume, 2005, 7. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.1.2020.
  4. 1 2 LuontoPortti: Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus)
  5. ↑ Neogobius melanostomus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.9.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Mustatäplätokko: Esiintyminen laji.fi Suomen Lajitietokeskus 15.5.2025.
  7. 1 2 Mustatäplätokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)

Aiheesta muualla