
Uusi-Englanti (engl. New England) on alue Yhdysvaltojen koilliskolkassa. Alueen suurin kaupunki ja kulttuurin sekä liike-elämän keskus on Boston. Uusi-Englanti muodostuu kuudesta osavaltiosta, jotka ovat: Connecticut, Maine, Massachusetts, New Hampshire, Rhode Island ja Vermont.
Joskus myös New Yorkin osavaltion Hudson-joen itäpuoliset alueet on laskettu alueeseen kuuluviksi.
Uuden-Englannin väestö ylitti 15 miljoonan vuonna 2015. Massachusetts on alueen väkirikkain osavaltio. Yli 83,4 prosenttia alueen väestöstä on valkoihoisia. 10,2 prosenttia on latinalaisamerikkalaisia, joka tekee heistä Uuden-Englannin suurimman vähemmistön. Alueen eurooppalaisperäinen väestö koostuu pääosin irlantilaisista, ranskalaisista, englantilaisista, italialaisista, saksalaisista ja puolalaisista. 81,3 prosenttia Uuden-Englannin väestöstä puhuu vain englannin kieltä.


| Sija | Kaupunki | Osavaltio | Väkiluku (arvio) |
|---|---|---|---|
| 1 | Boston | 617 594 | |
| 2 | Worcester | 184 045 | |
| 3 | Providence | 178 042 | |
| 4 | Springfield | 153 060 | |
| 5 | Bridgeport | 144 229 | |
| 6 | New Haven | 129 779 | |
| 7 | Hartford | 124 775 | |
| 8 | Stamford | 122 643 | |
| 9 | Waterbury | 110 366 | |
| 10 | Manchester | 109 565 | |

Uuden-Englannin osavaltiolla on yhteinen kulttuuri, jota eurooppalaiset siirtolaiset ovat muovanneet. Muista Yhdysvaltain alueesta poiketen monet Uuden-Englannin varhaisimmista puritaaniuudisasukkaista tulivat Englannin itäosista myötävaikuttaen alueen ominaispiirteisiin, kuten ruokiin, tapoihin ja sosiaalisiin rakenteisiin. Nykyään kulttuurisia eroja löytyy Uuden-Englannin maaseudun ja tiheästi asutetun rannikon välillä.
Nykyään Uusi-Englanti on Yhdysvaltain uskonnottomimpia alueita.
Siirtokuntien aikana Uusi-Englanti oli merenkulun, kalastuksen ja vähäisen rauta- ja tekstiiliteollisuuden keskus. Kaupallisten yhteyksiensä ansiosta se oli Pohjois-Amerikan kansainvälisin ja eurooppalaisin osa. Vientirajoitukset ja salakauppa aiheuttivat ristiriitoja Uuden-Englannin ja emämaan välillä.