Niklas Bruun

Niklas Gabriel Bruun (s. 23. heinäkuuta 1950 Helsinki) on suomalainen oikeustieteilijä. Hän on toiminut professorina Hanken Svenska handelshögskolanissa ja Helsingin yliopistossa.

Ura

Bruun valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1972, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1974 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1983.

Bruun työskenteli työoikeuden assistenttina Helsingin yliopistossa 1973–1977 ja 1979–1981 sekä Suomen Akatemian valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan tutkimussassistenttina 1977–1979 ja vanhempana tutkijana 1982–1985 . Hän oli Hankenin kauppaoikeuden professori 1986–2006, Helsingin yliopiston yksityisoikeuden ruotsinkielisenä professori 2006–2013 ja Hankenin immateriaalioikeuden professori 2013–2017. Hän oli myös vierailevana professorina Arbetslivsinstitutetissa Tukholmassa vuosina 1993–1996. Lisäksi hän on toiminut IPR University Centerin johtajana 2000–2018 ja Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2022 alkaen.

Bruun on ollut jäsen useissa lainsäädäntökomiteoissa, työsuhdekeksintölautakunnan sihteeri ja jäsen 1976–1982 ja 1984–1985, tekijänoikeusneuvoston varapuheenjohtaja 1988–1995, Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan varapuheenjohtaja 1989–1996 ja puheenjohtaja 1996–2011, tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja 1999–2002 sekä YK:n CEDAW-sopimuksen valvontakomitean jäsen 2008–2016. Hän on myös toiminut Juridiska föreningenin puheenjohtajana ja vuosina 2006–2012 yhdistyksen julkaiseman JFT-aikakauskirjan päätoimittajana.

Bruun valittiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 2000. Vuonna 2005 Professoriliitto valitsi hänet vuoden professoriksi. Hän sai Juristiliiton Oikeus ja kohtuus -palkinnon vuonna 2022.