N. Bomanin Höyrypuusepäntehdas
Mestarin arvon saavutettuaan Boman perusti 1871 oman puusepänverstaan, joka sai höyrykäyttöisen koneistuksen 1876 ja muuttui N. Bomanin Höyrypuusepäntehtaaksi. Aluksi Bomanilla työskenteli monia ruotsalaisia höyrykoneista kokemusta hankkineita koneenkäyttäjiä. Vuosisadan vaihteeseen mennessä satakunta työntekijää valmisti tehtaassa kalusteita 23 erilaisella höyryllä toimivalla työstökoneella. konetta ja satakunta työntekijää. Vuoden 1900 tulipalo pakotti rakentamaan Turun Linnankadun varteen uuden tuotantolaitoksen uusine koneineen, joiden käyttövoimaksi tuli sähkö. Tehtaan liepeillä oli myymälä ja sen yläkerrassa tehtaan piirustuskonttori, jota johti Berliinissä sisustusarkkitehdiksi koulutettu Nikolain poika Carl-Johan Boman (1883–1969). Boman valmisti huonekalujen ohella rakennuspuusepän tuotteita kuten ovia, ikkunoita ja porraskaiteita.
Aluksi Bomanin mallistoon kuului mahdollisimman monien historiallisten tyylien mukaan suunniteltuja huonekohtaisia kalustoja, joiden mallit kopioitiin ulkomailta. Turusta Bomanin toiminta laajeni muuallekin Suomeen. Bomanin tuotanto oli suurimmillaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kun Bomanille oli Turun tehtaan lisäksi tehdas Kuopiossa ja omat huonekalumyymälät Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Niissä myytiin omien tuotteiden lisäksi muutakin sisustustavaraa. Sisar Anna Boman hoiti Helsingin myymälää, ja 1890-luvulla perustettiin toimistot sekä Pietariin että Moskovaan. Parhaimmillaan 80 prosenttia Bomanin tuotannosta meni vientiin ja Bomanilla oli enimmillään 450 työntekijää. Bomanilla oli myymälät jonkin aikaa myös Tampereella ja Viipurissa. Nuorin poika Paul Boman (1885–1952), hänkin Berliinissä huonekalualaa opiskellut, hoiti aluksi Bomanin Kuopion-tehdasta, mutta perusti sitten omaa nimeään kantavan tehtaan myös Helsinkiin. Nikolain muutkin lapset Fritiof (1878–1924) ja Sigurd (1879–1929) olivat töissä perheen yrityksessä.
Bomanin tehtaan huippukautta oli jugendtyylin aikakausi, erityisesti 1910-luku. 1900-luvulla Bomanilla alettiin suunnitella omiakin malleja, ja puusepäntyön laatu toi asiakkaaksi ajan nimekkäitä arkkitehteja, kuten Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen. 1910-luvulla Boman vastasi muun muassa pietarilaisen loistohotelli Astorian sisustamisesta. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous aiheuttivat Bomanille kuitenkin isoja tappioita ja esimerkiksi Serbian kuninkaanlinnan sisustus jäi suunnitteluasteelle. Bomanin huonekalut syrjäyttivät Suomen markkinoilta lähes kokonaan sitä aiemmin hallinneet ulkomaiset valmistajat. Bomanin huonekalut saivat palkintoja kansainvälisissä taideteollisuusnäyttelyissä jo 1800-luvulta alkaen, ja ne osallistuivat Suomen Taideteollisuusyhdistyksen arpajaisvoittonäyttelyihin ja kansallisiin edustusnäyttelyihiin eri maissa.
Boman huolehti työntekijöistään patriarkan tavoin ja järjesti heille muun muassa koulutusta Turun teollisuuskoulussa tai piirustuskoulussa.
Nikolai Boman kuoli 1923. Jo vuodesta 1919 toimitusjohtajana toiminut Carl-Johan Boman pyrki luopumaan kertaustyylien käytöstä ja vei yrityksen muotoilua kohti funktionalismia, mutta yrityksen tuotteiden suosio alkoi hiipua. Vuonna 1924 Boman perusti uuden tytäryhtiön Huonekalutaide Oy:n, joka keskittyi edullisiin joka kodin kalusteisiin, mutta tämä tytäryhtiö kaatui 1930-luvun alun pulakauteen ja sen toiminta päättyi vuonna 1931. Vuonna 1934 Carl-Johan hankki Bomanin yrityksen kokonaan omistukseensa ja Paul Boman erosi perheyrityksestä perustaen vuonna 1936 tyylihuonekaluihin keskittyneen Oy Paul Boman Ab:n. Boman valmisti 1920- ja 1930-luvuilla huonekaluja myös muun muassa tasavallan presidentin kesäasuntoon Kultarantaan, pääministerin virka-asuntoon, moniin Suomen suurlähetystöihin, Jean Sibeliuksen Ainolaan ja tupakkatehtailija Rettigin palatsiin Turkuun. Boman oli mukana maailmannäyttelyissä ja yritykselle myönnettiin Ruotsin kuninkaallisen hovihankkijan arvo vuonna 1925.
Jatkosodan aikana Bomanin tehdasrakennus tuhoutui Turun pommitusten sytyttämässä tulipalossa vuonna 1941. Sodan jälkeen Boman rakensi sitten uudet tuotantotilat ja 1950-luvun alussa Bomanille valmistui myös sarjatuotanto-osasto. Boman keskittyi nyt pienten kotien kalustamiseen ja valmisti muun muassa nojatuoleja ja vuodesohvia. Työntekijöitä oli enää muutamia kymmeniä. Carl-Johan Bomanin lisäksi tuotteita suunnitteli hänen tyttärensä, sisustusarkkitehti Marianne Boman-Schleutker (1925–2010), ja Boman valmisti myös sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin malleja.
1950-luvulla tuotteiden korkeat hinnat ja pienet sarjat muuttuivat edusta haitaksi, ja Bomanin Höyrypuusepäntehtaan toiminta loppui 1955 kun Carl-Johan Boman myi yrityksen Wärtsilälle. Wärtsilän omistuksessa yritys keskittyi sitten julkisten tilojen kalustamiseen mutta 1960-luvulla se ei enää ollut kannattava, ja vuonna 1967 Boman lakkautettiin.
