| Niobiumnitridi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 24621-21-4 |
| PubChem CID | 90560 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NbN |
| Moolimassa | 106,92 |
| Ulkomuoto | Siniharmaa kiteinen aine |
| Sulamispiste | 2 573 °C |
| Tiheys | 8,4 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene |
Niobiumnitridi (NbN) on epäorgaaninen yhdiste ja niobiumin nitridi.
Niobiumnitridi on epästoikiometrinen välisijayhdiste. Niobiumnitridillä on kaksi faasia: alkeiskopiltaan heksagonaalinen β-niobiumnitridi, jonka koostumus on NbN0,4–NbN0,5 ja yli 1 230 °C:n lämpötilassa stabiili alkeiskopiltaan pintakeskeinen kuutiollinen δ-NbN, jonka koostumus on NbN0,88–NbN0,98. Niobiumnitridi ei liukene happoihin, mutta voimakkaasti emäksiset liuokset liuottavat sitä, jolloin vapautuu ammoniakkia. Niobiumnitridi on suhteellisen kovaa ja sen kovuus Mohsin asteikolla on 8. Niobiumnitridin kriittinen lämpötila on 16 K ja tämän lämpötilan alapuolella se on suprajohde.
Niobiumnitridiä valmistetaan kuumentamalla niobiummetallia 700–1 100 °C:n lämpötilaan tai niobiumpentoksidia 1 250 °C:n lämpötilaan typen tai ammoniakin läsnä ollessa. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on kemiallisella kaasufaasipinnoituksella käyttäen lähtöaineina niobiumpentakloridia, vetyä ja typpeä. Niobiumnitridiä käytetään infrapunailmaisimien detektoreissa.