Nomini on kieliopeissa käytetty nimitys sanoille, jotka taipuvat sijoissa ja luvussa, erotukseksi verbeistä ja taipumattomista sanoista. Suomen kieliopeissa ”nominia” on käytetty kattokäsitteenä neljälle sanaluokalle: substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit.
Termi tulee latinan sanasta nomen (’nimi’), jolla on vanhassa latinaan perustuvassa kielioppiperinteessä viitattu sijamuodoissa taipuviin sanoihin; ne on jaettu alaluokkiin nomen substantivum, nomen adjectivum, nomen numerale ja niin edelleen.
Nomini-termiä on mielekästä käyttää suomen ja vastaavanlaisten kielten kieliopeissa, joissa useammilla sanaluokilla on samantapaista sija- ja lukutaivutusta. Esimerkiksi englannin kieliopeissa suomen ”nominia” vastaavaa kategoriaa ei käytetä, ja etymologisesti vastaava termi noun tarkoittaa ’substantiivia’.