Oberkommando der Wehrmacht

Oberkommando der Wehrmachtin lippu vuosina 1941 - 1945.

Oberkommando der Wehrmacht (OKW) oli Saksan asevoimien ylin pääesikunta toisen maailmansodan aikana. Se muodostettiin vuonna 1938 korvaamaan Reichswehrministerium ja hajotettiin vuonna 1946 yhdessä Wehrmachtin kanssa. OKW johti maavoimia (saks. Heer), ilmavoimia (saks. Luftwaffe) sekä laivastoa (saks. Kriegsmarine), sekä koordinoi niiden yhteistoimintaa ja toimi yleisenä sotilasasioiden toimistona.

Organisaatio

Kesäkuussa 1938 Oberkommando der Wehrmacht muodostui seuraavista osastoista:

WFA korvasi aikaisemman Wehrmachtsamt (Sotaministeriö), joka oli ollut toiminnassa vuosina 1935 - 1938. Wilhelm Keitel oli johtanut Wehrmachtsamtia, ja Adolf Hitler ylensikin hänet OKW:n johtoon tittelillä Chef OKW, eli OKW:n johtaja. Keitel nimitti WFA:n johtajaksi Max von Viebahnin, joka kuitenkin poistettiin asemastaan kahden kuukauden kuluttua. Myöhemmin Alfred Jodl, WFA/L:n johtaja, ylennettiin WFA:n johtajaksi, ja hänen tilalleen nousi Walther Warlimont.

Elokuussa 1940 WFA:n nimi muutettiin Wehrmachführungsstabiksi (Wfst). Joulukuussa 1941 suoritettiin lisää muutoksia ja Abteilung Landesverteidiführungsamnt (WFA/L) liitettiin pysyvästi osaksi Wfst:tä. Muutokset olivat kuitenkin pääasiassa kosmeettisia, sillä henkilökunta pysyi enimmäkseen samana ja entisissä tehtävissään.

Edellä kuvailtu mekanismi ohjasi Saksan asevoimia sodan aikana. OKW:stä oli aina läsnä päivittäisissä tilannekatsauksissa (saks. Lagevortrag) Jodl, Keitel sekä Wehrmachtin adjutanttina toiminut upseeri. Näissä kokouksissa WFA/L:n valmistamat tilanneraportit esiteltiin Hitlerille ja keskustelun jälkeen Hitler antoi seuraavat toimintakäskyt. Jodl toimitti Hitlerin käskyt minuuttien sisällä WFA/L:lle, joka muodosti niistä uudet komennot ja toimitti ne oikeille viranomaisille.

Nürnbergin oikeudenkäynnissä OKW:ta syytettiin rikollisjärjestöksi, mutta syytteet hylättiin. Keitel ja Jodl kuitenkin tuomittiin kuolemaan hirttämällä.

Lähteet

  1. ↑ Wehrmacht britannica.com.
  2. ↑ Polvinen, Tuomo: Suomi suurvaltojen politiikassa 1941–1944. Jatkosodan tausta, s. 283. WSOY, 1946.