Oma Waterloo on 15. maaliskuuta 2013 julkaistu Neumannin sooloalbumi, joka oli alun perin tarkoitus julkaista Dingon nimellä. Ennen albumin julkaisua paljastui, että levyllä eivät soita Dingon jäsenet ja levy-yhtiö päätyi julkaisemaan levyn Neumannin soololevynä. Kyseessä oli Neumannin ensimmäinen sooloalbumi 16 vuoteen.
Keväällä 2012 Dingo alkoi levyttää albumia tuottajien Jimi Constantinen ja Maki Kolehmainen kanssa. Heidän johdollaan albumilla päätettiin käyttää studiomuusikoita sekä ohjelmoituja soittimia, esimerkiksi rumpukonetta. Kesäkuussa 2012 radioiden soitettavaksi julkaistiin ”Adios Rosario” -single. ”Adios Rosario” nousi Yle Radio Suomen Soitetuimmat-listalla ensimmäiselle sijalle viikolla 28. Kappale oli Dingon ensimmäinen listaykkönen sitten vuoden 1993. Loppuvuodesta 2012 levyltä julkaistiin toinen single ”Facebookissa”, joka sai ristiriitaisen vastaanoton erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Pian julkisuuteen vuosi tietoja, joiden mukaan Dingon jäsenet eivät soitakaan albumilla. Voice-viihdemedia tavoitti kitaristi Erik Valkaman, joka vahvisti ettei soita albumilla. Tammikuussa 2013 kuitenkin ilmoitettiin, että aiemmista suunnitelmista poiketen tuleva albumi julkaistaankin Neumannin sooloalbumina. Levy-yhtiö Suomen Musiikin mukaan albumi oli Neumannille hyvin henkilökohtainen albumi, joten se haluttiin julkaista Neumannin albumina. Dingon tuolloisesta kokoonpanosta albumilla soittivat osassa kappaleita Vesa Kuhlman bassoa, Ville Siuruainen rumpuja sekä Jani Hölli kosketinsoittimia. Neumannin sooloalbumin julkaisusta huolimatta Dingo jatkoi keikkailua normaalisti ja jotkut albumin kappaleista olivat parin vuoden ajan Dingon keikkaohjelmistossa.
Vastaanotto
Oma Waterloo sai kriitikoilta täystyrmäyksen. Nuorgam-verkkojulkaisun Santtu Reinikaisen mukaan albumi on "läpeensä kiusallinen, menneisyyteen juuttunut, suuruudenharhainen, naurettava levy". Hän ei kertomansa mukaan löytänyt albumista mitään kehuttavaa. Arvosteltavaa hän löysi niin kappaleiden sanoituksista kuin Neumannin epäselvältä kuulostavasta lauluäänestä.
Myös Rumban Akseli Hiltunen piti sanoituksia lapsellisina ja irrallisina. Hänen mielestään albumi on joko ”posketonta hulluutta tai timantinkirkasta neroutta”. Hiltunen ei suoraan sano albumia huonoksi, mutta hänen mielipiteensä on pääteltävissä arvostelun lopun toteamuksesta, jonka mukaan ”levyn kestoluukutus on kuitenkin oiva tapa pistää parisuhde remonttiin ja kaivaa puolisosta esiin piilevä aggressio.”
