Operaatio Uranus

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Esitettävä selkeämmin operaation tavoitteet, toteutus ja seuraukset. Artikkelissa keskitytään Stalingradin piiritykseen eikä puna-armeijan operaatioon, joka johti piiritykseen.

Operaatio Uranus
Osa Stalingradin taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa
Neuvostojoukkojen hyökkäykset Stalingradiin 19. - 30. marraskuuta.
Päivämäärä	19.–23. marraskuuta 1942
Paikka	Stalingradin ympäristö, Neuvostoliitto
Lopputulos	Neuvostoliiton voitto
Vaikutukset	Saksan 6. armeija piiritettiin Stalingradiin
Osapuolet
Saksa  Italia Unkari Romanian kuningaskunta	Neuvostoliitto
Komentajat
Adolf Hitler Friedrich Paulus Hermann Hoth	Josif Stalin Georgi Žukov Aleksandr Vasilevski
Vahvuudet
Saksa: yli 250 000 sotilasta 732 lentokonetta Italia: 220 000 sotilasta Unkari: 200 000 sotilasta Romania: 143 296 sotilasta 134 panssarivaunua 827 tykkiä	1 143 500 sotilasta 894 panssarivaunua 13 451 tykkiä 1 500 lentokonetta
Infobox OKNimi-testi OK

Operaatio Uranus oli Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa 19. marraskuuta 1942 aloittama hyökkäys, jonka tavoitteena oli Saksan 6. armeijan saartaminen Stalingradiin sekä Saksan ja sen liittolaisten ajaminen pois Kaukasukselta.

Operaatiosuunnittelu

Operaatio Uranuksen suunnittelemisen aloittivat salassa Josif Stalin, Georgi Žukov ja Aleksandr Vasilevski syyskuussa 1942.

Hyökkäyksen alku

Stalingradin pohjoispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 24. armeija ja 66. armeija tehtävänään sitoa vastassa olevat saksalaisyhtymät, jotta ne eivät voisi vetäytyä Donin yli. Kaupungin luoteispuolella hyökkäsivät Neuvostoliiton 5. panssariarmeija ja Neuvostoliiton 21. armeija Romanian 3. armeijaa vastaan romahduttaen sen rintaman 19. päivän iltaan mennessä ja suuntasivat sen jälkeen kohti Kalatšia.

Seuraavana päivänä Neuvostoliiton 57. ja 51. armeijat jyräsivät Romanian 4. armeijan Stalingradin eteläpuolella.

Saksan 6. armeijan komentaja, kenraali Friedrich Paulus ymmärsi heti tilanteen vakavuuden ja pyysi Adolf Hitleriltä toimintavapautta, jotta saksalaisjoukot pystyisivät välttämään saarretuksi tulemisen.

Motin muodostuminen

Pohjoisesta ja idästä tulevat puna-armeijan joukot kohtasivat Kalatšissa 23. marraskuuta, jolloin saksalaiset jäivät mottiin. Hitler käski 6. armeijaa asettumaan siilipuolustukseen Stalingradiin. Saksan ilmavoimien komentaja Hermann Göring vakuutti, että Stalingradissa olevaa noin 225 000 sotilaan vahvuista armeijaa voitaisiin huoltaa ilmasta käsin.

Hitlerin ratkaisuun on arveltu vaikuttaneen edellisen talven kokemukset, jolloin Moskovan rintamalla saksalaiset olivat onnistuneesti huoltaneet ilmasta useita mottejaan ja myöhemmin onnistuneet vapauttamaan saarretut joukkonsa. Eräät historioitsijat ovat myös huomauttaneet, että ilman Hitlerin siilipuolustuskäskyä joulukuussa 1941 Neuvostoliiton vastahyökkäys olisi saattanut romahduttaa koko Keskustan armeijaryhmän ja näin aiheuttaa paljon vakavamman tilanteen Saksalle).^lähde?

Vapautusyritykset

Armeijaryhmä Donin komentajaksi nimitettiin 27. marraskuuta Erich von Manstein. Se koostui neljästä panssaridivisioonasta, kuudesta jalkaväkidivisioonasta, yhdestä Luftwaffen divisioonasta ja romanialaisjoukkojen rippeistä. Armeijaryhmän tehtävänä oli vastahyökkäyksellä vapauttaa saarroksista Pauluksen 6. armeija. Vaikka nämä joukot eivät olleet vielä kunnolla asemissa, von Manstein aloitti hyökkäyksen heti yllättääkseen edessään olevat neuvostojoukot. Hän myös halusi hyökätä rintaman lounaispuolelta pikemmin kuin edetä suoraa tietä Stalingradiin, sillä hän arveli näin pystyvänsä iskemään heikompien venäläisosastojen kimppuun.

Operaatio Talvimyrskyksi nimetty hyökkäys käynnistyi 12. joulukuuta ja onnistui yllättämään puna-armeijan joukot. Kenraali Hermann Hothin panssarit pääsivät noin 50 kilometrin päähän Stalingradista. Hoth vetosi Paulukseen, jotta tämä vetäytyisi Stalingradista ja hyökkäisi kaikilla voimillaan länteen päästäkseen pois saarroksista. Paulus ei kuitenkaan halunnut rikkoa Hitleriltä saamaansa käskyä pitää Stalingrad hallussaan, joten 6. armeija ei päässyt pois motista. On kuitenkin kyseenalaista, olisiko Paulus edes voinut järjestää koordinoitua hyökkäystä länteen päin, sillä 6. armeija oli jatkuvassa taistelukosketuksessa.

Lopputulos

Sotamarsalkaksi ylennetyn Pauluksen 6. armeija antautui 31. tammikuuta 1943. Mottiin jääneistä noin 225 000 miehestä vankeuteen joutui 91 000 miestä, joitakin haavoittuneita oli evakuoitu lentoteitse, mutta useimmat olivat kaatuneet. Vangiksi jääneistä palasi aikanaan Saksaan noin 6 000 miestä.

Lähteet

• Carell, Paul: Marssi Venäjälle. Suomentanut Raimo Arhela. Gummerus, 1964.
• Clark, Alan: Barbarossa. New York: Quill, 1985. ISBN 0-688-04268-6 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Crawford, Stewe: Saksan itärintama 1941–45: tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä. Suomentanut Antti Niskanen, Matti Ahola ja Veikko Ahola. Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6816-8

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Uranus Wikimedia Commonsissa