Orokin kieli

Orokki
Muu nimi ulta
Tiedot
Alue  Venäjä
 Kiina
Puhujia 47 (2010)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta tunguusikielet
Kieliryhmä keskiset tunguusikielet
ISO 639-3 oaa

Orokin kieli eli orokki on Venäjällä Sahalinin saarella asuvien orokkien puhuma tunguusilainen kieli. Nimitys orok perustuu ilmeisesti poroa tarkoittavaan sanaan oron. Sitä ei tule sekoittaa orotšeihin tai orotšeneihin, joista jälkimmäinen on tarkoittanut kaikkia poronhoitoa harjoittavia tunguuseja. Nykyisin kansan ja kielen nimitykseksi on vakiintumassa ulta.

Levinneisyys ja puhujamäärä

Orokit asuvat Sahalinin alueen Poronaiskin ja Noglikin piireissä. Pieni, kooltaan tuntematon ryhmä asuu Hokkaidōn saarella Japanissa.

Vuoden 1989 väestönlaskennassa osa Venäjän orokeista luettiin virheellisesti orotšeiksi. Tarkennettujen tietojen mukaan orokkeja oli 391 henkeä ja orokin kielen puhujia 130.

Venäjän vuoden 2002 väestölaskennassa orokit rekisteröitiin nimellä ulta. Orokkeja laskettiin olevan 346 henkeä ja orokin puhujia 64. Tarkempi tilasto osoittaa, että Sahalinin 298 orokista kaikki osaavat venäjää, mutta vain 11 henkeä ilmoitti puhuvansa orokin kieltä.

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 47 orokin puhujaa.

Historia ja murteet

Orokki kuuluu tunguusikielten pohjoishaaran amurilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat ultša ja nanai. Kieli jakautuu pohjois- ja etelämurteeseen. Pohjoisryhmä on osannut myös evenkiä ja eteläorokit japania.

Kirjakieli

Vuonna 2008 julkaistiin orokin aapinen. Kieltä opetetaan aineena yhdessä koulussa.

Nykytilanne

1990-luvulla tehdyssä kartoituksessa löydettiin noin 20 äidinkielistä orokin puhujaa, 8 kaksikielistä ja 9 orokkia vain passiivisesti osaavaa henkilöä.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 147. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
  2. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 415.
  3. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 374.
  4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 407, 417. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  5. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
  6. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 1.7.2009. (venäjäksi)
  7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
  8. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  9. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 415. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  10. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 375.
  11. ↑ Pervyi kanal: Na Sahaline izdan bukvar dlja odnogo iz samyh malotšislennyh severnyh narodov 1tv.ru. Viitattu 30.6.2009. (venäjäksi)
  12. ↑ Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 44. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6

Aiheesta muualla


Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Tunguusikielet