

Lastenkoti (joskus myös koulukoti tai orpokoti) on valtion, kunnan tai yksityisen tahon omistama koti, jossa asuu huostaan otettuja tai avohuollon tukitoimenpiteenä sinne sijoitettuja lapsia.
THL:n Lastensuojelun käsikirjan mukaan lastenkodeissa arjesta pyritään luomaan mahdollisimman kodinomaista, turvallista ja kuntouttavaa. Säännöllisen päivärytmin avulla tuodaan lasten elämään ennustettavuutta. Normaalia arkea luonnehditaan jo itsessään kuntouttavaksi.
Lastenkoti- ja muiden lastensuojelupalveluiden hankkiminen yksityisiltä palveluntuottajilta on huomattavasti lisääntynyt 2010-luvun kuluessa . Ylen selvityksessä vuonna 2019 todettiin, että joka kymmenennessä lastensuojelulaitoksessa on havaittu vakavia puutteita, jotka ovat liittyneet lastensuojelulain rikkomiseen, lapsen ihmis- ja perusoikeuksien loukkaamiseen ja dokumentointiin.
Suomen ensimmäisen lastenkodin perusti Augustin Ehrensvärd vuonna 1753 Helsingin Kulosaareen. Se oli tarkoitettu ensisijaisesti sotilaiden lapsille. Toiminta rahoitettiin tykistörykmentin eläkekassasta. Kulosaaren lastenkoti kuitenkin lakkautettiin viimeistään vuosien 1768–1769 tienoilla. Lastenkotien perustaminen lisääntyi 1860-luvulla ja varsinkin nälkävuosien aikana.
Sisällissodan jälkeen Suomessa oli yli 20 000 orpoa tai muuten avun tarpeessa olevaa lasta, joilla ei ollut huoltajaa. 1920-luvun alussa Suomessa kiinnitettiin erityistä huomiota näiden lasten asemaan. Julkisten palveluiden rinnalla sotaorpoja tukemaan perustettiin yksityisiä yhdistyksiä.