Osmoseeni

Osmoseeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi Bis(η5-syklopentadienyyli)osmium(II)
CAS-numero 1273-81-0
PubChem CID 102601604 ja 6432038 79163, 102601604 ja 6432038
SMILES [CH-]1C=CC=C1.[CH-]1C=CC=C1.[Os+2]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H10Os
Moolimassa 320,41 g/mol
Sulamispiste 229 °C

Osmoseeni eli bis(syklopentadieeni)osmium (C10H10Os) on metalloseeneihin kuuluva osmiumin organometalliyhdiste.

Ominaisuudet ja valmistus

Osmoseeni on huoneenlämpötilassa valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta, joka on suhteellisen stabiili ilman vaikutuksille. Se liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin, mutta vain happamiin vesiliuoksiin. Happamissa olosuhteissa osmiumioni voi ottaa vastaan protonin ja hapettuu samalla hapetusluvulle +IV. Rakenteeltaan ja reaktiivisuudeltaan yhdiste muistuttaa ferroseenia, mutta poikkeaa siitä muutamin osin. Osmoseeni on niin kutsuttu sandwich-yhdiste ja osmiumioni on kahden syklopentadienyyliligandin välissä. Toisin kuin ferroseenilla, syklopentadieenin konformaatiot ovat kohdakkaiset. Toinen selvä poikkeavuus on käyttäytyminen hapettuessa. Osmoseeni ei muodosta monokationia kuten ferroseeni, vaan rutenoseenin tavoin muodostuu dimeerinen dikationi. Ferroseenin tavoin osmoseeni voi reagoida elektrofiilisella aromaattisella substituutiolla. Sen reaktiivisuus on kuitenkin heikompi.Osmium on fotoaktiivinen yhdiste ja tätä ominaisuutta on tutkittu runsaasti. Fotolyysi hajottaa yhdisteen osmiumiksi, bentseeniksi ja syklobutadieeniksi ja osmoseenin on todettu myös katalysoivan veden hajoamista fotolyyttisesti vedyksi ja hapeksi.

Valmistus

Osmoseenia voidaan valmistaa osmium(IV)kloridin ja syklopentadienyylinatriumin välisellä reaktiolla tai käsittelemällä osmiumtetroksidia vetybromidilla ja tämän jälkeen syklopentadieenillä sinkin läsnä ollessa.

Lähteet

  1. ↑ Osmocene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 14.7.2016.
  2. 1 2 N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1109. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
  3. ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 760. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. 1 2 Horst Kunkely & Arnd Vogler: Water Splitting by Light with Osmocene as Photocatalyst. Angewandte Chemie, 2009, 48. vsk, nro 9, s. 1685–1687. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. .(englanniksi)
  5. 1 2 J. C. A. Bobyens, D. C. Levendis, Michael I. Bruce & Michael L. Williams: Crystal structure of osmocene, Os(η-C5H5)2. Journal of Crystallographic and Spectroscopic Research, 1986, 16. vsk, nro 4, s. 519–524. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Marvin D. Rausch, Ernst O. Fischer & Heinrich Grubert: The Aromatic Reactivity of Ferrocene, Ruthenocene and Osmocene. Journal of The American Chemical Society, 1960, 82. vsk, nro 1, s. 76–82. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Elisa Fasani & Angelo Albini: Photochemistry, s. 136. RSC Publishing, 2015. ISBN 978-1-78262-125-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.7.2016. (englanniksi)