| Haaremihylkeet | |
|---|---|
Tyynenmerenhylje (Zalophus californianus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Haaremihylkeet Otariidae Gray, 1825 |
| Suvut ja lajit | |
|
|
| Katso myös | |


Haaremihylkeet eli korvahylkeet (Otariidae) on petoeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Sen lajeja on perinteisesti kutsuttu merileijoniksi ja merikarhuiksi, joita on yhteensä noin 15 lajia. Haaremihylkeet ovat eväjalkaisia merinisäkkäitä, mutta eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä hyvin kuin varsinaiset hylkeet (Phocidae).
Haaremihylkeet eroavat varsinaisista hylkeistä siinä, että ne käyttävät uidessaan ennen kaikkea rintaeviään. Takajalat ovat säilyneet rakenteeltaan melko käyttökelpoisina maalla liikkumiseen. Haaremihylkeillä on pienet mutta kuitenkin ulospäin näkyvät korvat, toisin kuin varsinaisilla hylkeillä. Haaremihylkeet ovat sekä rakenteeltaan että käyttäytymiseltään muita hylkeitä yhtenäisempi ryhmä. Kaikkien lajien urokset ovat naaraita huomattavasti kookkaampia, mikä liittyy urosten moniavioisuuteen. Suurimmat haaremihylkeet, stellerinmerileijonat, voivat painaa jopa yli 1 000 kiloa ja saavuttaa 3,5 metrin pituuden.
Nykyiset haaremihylkeet luokitellaan seitsemään eri sukuun. Suvut on perinteisesti jaettu kahteen alaheimoon, merikarhut eli turkishylkeet (Arctocephalinae) ja merileijonat (Otariinae). Merikarhuihin luettiin kaksi sukua, Arctocephalus ja Callorhinus, merileijoniin loput viisi. Tärkein ryhmiä erottava piirre on merikarhuille tyypillinen tiivis pohjaturkki. Merikarhut ei kuitenkaan ole fylogeneettisesti yhtenäinen ryhmä, ja alaheimojaosta on siksi luovuttu.