Otto Jahn, Otto (1813–1869) oli saksalainen klassinen filologi ja antiikin taiteen tutkija. Hän toimi Kielin yliopistossa opettajana vuodesta 1847. Hänet pantiin 1851 poliittisista syistä viralta. Hänestä tuli 1855 professori Bonnin yliopistoon. Hän kehitti antiikin taiteen opetusta ja tutkimusta järjestämällä ensimmäisenä arkeologisia seminaariharjoituksia.
Jahnin julkaisuista saksalaisen kirjallisuudenhistorian alalla ovat merkittäviä hänen tutkimuksensa Über Goethes Iphigenia (1843) ja hänen julkaisemansa kirjekokoelmat Goethes Briefe an Leipziger Freunde (1849), Briefe der Frau Rat an ihre lieben Enkeleins (1855) ja Goethes Briefe an Chr. G. v. Voigt (1868). Hänen musiikintutkimustensa tuloksia ovat kirjoitelma Über Mendelsohns Oratorium Paulus (1842) ja Mozartin elämäkerta (1856–1860), joka tarkan filologiskriittisen menetelmänsä vuoksi oli usean muun teoksen esikuva. Jahnin kokoamat aineistot Ludwig van Beethovenin ja Joseph Haydnin elämäkertoja varten jäivät hänen kuoltuaan muiden hyödynnettäviksi.
