_(14895426959).jpg)
Pachacamac on Perussa Lurín-joen laaksossa sijaitseva keskihorisontin arkeologinen kohde. Se on muinainen seremoniakeskus, joka ilmeisesti oli oraakkelistaan kuulu pyhiinvaelluskohde. Mahdollisesti se kuului Warin valtakuntaan tai oli oman pikkuvaltionsa keskus. Inkat valloittivat kaupungin 1400-luvun lopulla ja rakensivat sinne Auringon temppelin, jonka lähettyviltä on löydetty useiden kuoliaaksi kuristettujen naisten muumioita.
Pachacamac sijaitsee Perun rannikolla Lurín-joen laaksossa noin 32 kilometriä Limasta etelään. Kaupungin pinta-ala oli suurimmillaan noin 10 neliökilometriä. Siihen kuului sekä asuinalueita että uskonnollisia rakennuksia. Temppeleistä tärkein kuului Pacha Kamaqille, lisäksi oli useita vähäisemmille jumalille omistettuja pienempiä pyhäkköjä.
Pachacamac perustettiin todennäköisesti 1. vuosituhannella eaa. Aluksi se oli uskonnollinen keskus, joka ajanlaskun alun jälkeen kehittyi pysyvästi asutuksi kaupungiksi. Kaupunki on nimetty luojajumala Pacha Kamaqin mukaan. Kaupungin keskustassa oli suuri porraspyramidia muistuttaneen maakummun huipulle rakennettu temppelikompleksi, jossa säilytettiin puista Pacha Kamaqin patsas. Temppeli on Moche- ja Nazca-kulttuurien aikalainen (noin 200 eaa. – 600 jaa.).
Pachacamac tunnettiin oraakkelistaan ja kehittyi tärkeäksi pyhiinvaelluskohteeksi. Oraakkelin toimintaa ei kunnolla tunneta, mutta ylipappi tulkitsi viestejä kammiossa, johon kukaan muu ei saanut mennä. Kysymykset koskivat esimerkiksi säätä, sodankäyntiä, terveyttä ja perheasioita. Pyhiinvaeltajien oli ennen kysymysten esittämistä läpäistävä viikkoja kestänyt initaatio, johon kuului paastoamista ja puhdistautumisrituaaleja. Lisäksi he antoivat uhrilahjoina ruokaa, kokaa, kankaita ja muita ylellisyystuotteita. Pachacamacin papit perustivat lähiseudulle useita pienempiä pyhättöjä, joista muodostui merkittävä tulonlähde.
Keskihorisontin (noin 600–1000 jaa.) aikaan Pachacamac oli joko itsenäisen pikkuvaltion keskus tai Warin valtakunnan osa. Warin kulttuurin vaikutus oli joka tapauksessa voimakasta.
Inkat valloittivat Pachacamacin Túpac Inca Yupanquin hallituskaudella (1471–1493 jaa.). Pacha Kamaq omaksuttiin inkojen valtionuskontoon, ja kaupunkiin rakenettiin inkojen auringonjumalalle Intille omistettu temppeli. Pachacamacille annettiin tasa-arvoinen asema inkojen perinnäisjumalten joukossa, mikä oli valloitettujen kansojen jumalille harvoin suotu kunnia.
Auringon temppelissä tehdyissä kaivauksissa on löydetty 20 nuoren naisen ruumiit. Hautoihin laskettujen esineiden perusteella he olivat rannikon kansaa. Naiset kuristettiin ja muumioitiin. Ihmisuhreilla lepyteltiin Pacha Kamaqia, joka oli Auringon temppelin rakentamisen myötä sai Intistä kilpailijan omassa kaupungissaan.
Oraakkelin ikivanhan arvovallan ansiosta Pachacamac nautti Inkavaltakunnassa poikkeuksellisen suurta autonomiaa. Oraakkeli joutui epäsuosioon, kun se noin vuosina 1526–1532 virheellisesti ennusti Huáscarin voittavan sisällissodan Atahualpaa vastaan. Kostoksi Atahualpa antoi Hernando Pizarrolle luvan Pacha Kamaqin patsaan tuhoamiseen. Samalla konkistadorit ryöstivät löytämänsä arvoesineet.
Ryöstöretket ja luonnonvoimat ovat vahingoittaneet Pachacamacia niin pahasti, että sen alkuperäistä asua on vaikea selvittää. Saksalainen arkeologi Max Uhle teki vuonna 1896 Pachacamacissa Perun ensimmäiset tieteelliset kaivaukset. Monografiassaan Pachacamac (1903) hän määritteli Andien kronologian ja arkeologisten kulttuurien teoreettiset perusteet. Arkeologisesta merkityksestään huolimatta Pachacamacia ei vieläkään ole tutkittu täydellisesti, ja osa jälleenrakennetuista monumenteista on todennäköisesti rekonstruoitu väärin.
Liman eteläpuolisella alueella valmistettua omanlaistaan keramiikkaa kutsutaan Pachacamacin hautalöytöjen perusteella Pachacamac-tekniikaksi. Pachacamacin keramiikka ja kankaat on koristeltu geometrisin kuvioin, jotka muistuttavat Nazca-kulttuurin taidetta.