Palkokasvit

Lupiini on hyvin yleinen palkokasvi.
Pavut, linssit ja kikherneet ovat palkoviljoja.
Maapähkinöitä.

Palkokasvit ovat hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluvia kasveja, joiden hedelmä on palko. Monia palkokasveja voidaan käyttää ihmisravinnoksi.

Palkoviljat ovat ravinto- ja rehukäyttöön viljeltyjä palkokasveja, joihin kuuluvat esimerkiksi herne, linssit ja pavut. Palkoviljat ovat tyypillisesti keittäen kypsennettäviä ravintokasveja. Esimerkiksi maapähkinää ei ole ollut tapana lukea palkoviljaksi, vaikka se onkin ihmisravinnoksi viljelty palkokasvi.

Soijapapu on taloudellisesti tärkein palkokasvi.

Palkokasvit ovat keskeisiä maanviljelyn kannalta, mikä perustuu ennen kaikkea niiden edulliseen typpi­talouteen. Tämä mahdollistaa niiden käytön esimerkiksi maan­parannukseen.

Ennen nimitystä palkokasvit käytettiin oletetusta kaksi­sirkkaisiin kuuluvasta lahkosta, jota joskus pidettiin myös ala­lahkona ja joka jaettiin kolmeen heimoon: (Papilionaceae (hernekasvit), Mimosaceae ja Caesalpiniaceae. Nykyisin näiden kaikkien katsotaan kuuluvan samaan herne­kasvien heimoon, joka kuuluu lahkoon Fabales, ja aikaisemman käsityksen mukaiset suppeammat heimot nykyisin ala­heimoiksi Faboideae (tai Lotoideae), Mimosoideae ja Caesalpinioideae.

Käyttö

Palkokasveja käytetään ihmis­ravintona ja rehuna. Palkoviljaa käytetään yleensä ravinnoksi kuten heinäkasveihin kuuluvaa tavallista viljaa nauttimalla niiden tuleentu­neita kuivia siemeniä. Poikkeuksena tästä muodostavat esimerkiksi tuoreena nautittu herne sekä leikkopapu, josta syödään myös palot.

Palkoviljalla on tärkeä ravitsemuksellinen rooli etenkin köyhässä Etelä-Aasiassa, jossa nautitaan henkeä kohti keskimäärin 90 grammaa kypsennettyä palkoviljaa päivässä.

Ravintoarvo

Palkokasvien siemenissä on runsaasti proteiinia varas­toitu­neena sirkka­lehtiin, jotka täyttävät melkein koko siemenen. Palkokasvien proteiini sisältää runsaasti välttämättömiin amino­happoihin kuuluvaa lysiiniä, jota on niukasti tavallisessa viljassa.

Palkokasvit ovat olleet vanhastaan ihmiskunnan tärkeimpiä proteiinin lähteitä yhdessä eläin­kunnan tuotteiden kanssa. Etenkin palkoviljalla on edelleen suuri merkitys varsinkin niissä maissa, joissa eläin­ravintoa ei ole riittävästi käytettävissä tai joissa (erityisesti Intiassa) uskonnolliset syyt rajoittavat eläin­ravinnon käyttöä. Palkoviljalla on tärkeä ravitsemuksellinen rooli etenkin köyhässä Etelä-Aasiassa.

Eräät paljokasvit, kuten soijapapu ja maapähkinä, sisältävät runsaasti rasvaa.

Viljelykasvina

Palkokasveja on viljelty maan­viljelyksen alkuajoista saakka. Lähes jokaisella alueella, jossa maanviljelys mahdollisesti on keksitty itsenäisesti, on viljelys­kasvien valikoimaan alusta lähtien sisältynyt myös yksi tai useampi palko­kasvi: Lähi-idässä herne ja linssi, Intiassa hyasinttipapu sekä musta ja vihreä mungopapu, Kiinassa soijapapu, adsukipapu ja mungopapu, Länsi-Afrikassa pitkäpapu, Väli-Amerikassa tavallinen papu, arizonanpapu ja ruusupapu sekä Andeilla limanpapu ja maapähkinä.

Palko­kasvien tärkeä merkitys viljelys­kasveina perustuu ennen kaikkea niiden edulliseen typpi­talouteen. Niiden juurissa on Rhizobium-suvun bakteereita, jotka kykenevät sitomaan ilmasta typpeä ja valmistamaan siitä amino­happoja, joita isäntä­kasvi kykenee käyttämään hyväkseen. Tämän vuoksi niiden viljelyksessä ei yleensä tarvita typpi­lannoitteita. Samasta syystä niitä voidaan käyttää myös maan­parannukseen kyntämällä niiden vihreä kasvusto maan alle tai viljelemällä niitä vuoroviljelyssä viljojen kanssa

Tuotanto

Tärkeimpien palkokasvien sato koko maailmassa keskimäärin vuosina 1993–1995

KasviTieteellinen nimiSato (miljoonia tonneja)Viljelyala (miljoonia hehtaareja)Tärkeimmät tuotantoalueet
SoijapapuGlycine max125,762,0Yhdysvallat, Brasilia, Kiina, Argentiina
MaapähkinäArachis hypogaea33,732,1Kiina, Intia, Yhdysvallat, monet Afrikan ja Aasian maat
PapuPhaseolus17,426,5Intia, Brasilia, Kiina, Meksiko, Yhdysvallat; vihreitä papuja tuottavat eniten Kiina, Turkki ja monet Euroopan maat
HernePisum sativum13,87,9Ranska, Ukraina, Venäjä, Kiina, Kanada, Yhdysvallat
Kahviherne (kikherne)Cicer arietinum7,310,4Intia
HärkäpapuVicia faba3,72,9Kiina, Egypti, Etiopia
LinssiLens culinaris2,82,4Välimeren maat, Intia, Kanada

Edellä lueteltujen lisäksi ainakin paikallisesti merkittäviä, ihmis­ravinnoksikin viljeltyjä palko­kasveja ovat lehmänpapu (Vigna unguiculata), mungopapu (Vicia radiata) ja adsukipapu (Vicia angularis) sekä trooppiset kyyhkyherne (Cajanus cajan), siipipapu eli goanpapu (Psophocarpus tetragonolobus), hyasinttipapu (Dolichos lablab) ja Canavalia ensiformis. Rehuksi viljellään laajalti myös muun muassa apiloita (Trifolium), lupiineja (Lupinus) ja mailasta (Medicago).

Kulutus

Etelä-Aasiassa syödään keskimäärin yli 90 grammaa kypsää palkoviljaa päivässä henkeä kohti, mikä on selvästi enemmän kuin muissa maanosissa. Afrikassa, Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa, Etelä-ja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa sitä syödään alle 30 grammaa päivässä. Japanilaiset nauttivat keskimäärin 60 grammaa palkokasveja päivässä.

Suomessa syödään 13 grammaa palkoviljaa päivässä.

Ravintoarvot

Makroravinteet

Palkoviljojen siemenet sisältävät tyypillisesti runsaahkosti hiilihydraattia ja proteiinia. Joidenkin palko­kasvien kuten soijapavun ja maapähkinän siemenissä on myös runsaasti rasvaa.

Suojaravinteet

Palkokasvit sisältävät merkittävästi folaattia. Valkeissa pavuissa on myös runsaasti kaliumia.

Pavut ja herneet sisältävät lisäksi runsaasti rautaa. Rauta esiintyy niissä kuitenkin eläinkunnan tuotteiden rautaa huonommin imeytyvänä nonhemirautana (Fe3+). Pavut sisältävät lisäksi runsaasti raudan imeytymistä heikentävää fytaattia. Elimistö kykeneekin hyödyntämään vain noin 2 promillea papujen sisältämästä raudasta.

Suositukset

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee palkokasvien nauttimista. Suositus perustuu vuonna 2024 julkaistuun tieteellisten tutkimuskatsausten yhteenvetoon.

Terveysvaikutukset

Myönteiset

Palkokasvit sisältävät merkittävästi liukoista ravintokuitua, jonka saanti edistää hyödyllisten suolistomikrobien kasvua. Palkokasvien kuitu monipuolistaa tehokkaasti suolistomikrobistoa, koska se poikkeaa rakenteeltaan muiden kasvikunnan tuotteiden sisältämistä kuiduista. Vuonna 2022 julkaistussa tieteellisten tutkimusten yhteenvedossa havaittiin, että sillä väestönosalla, joka nautti päivittäin 100 grammaa palkokasveja, esiintyi keskimäärin 21 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää kuin niillä, jotka eivät nauttineet lainkaan palkokasveja. Tarkasteltavia tutkimuksia oli yhteensä 29 ja niihin oli osallistunut 1 688 603 henkeä. Tutkimusnäytön AMSTAR 2-NNR-kriteerien mukaan arvioitua tieteellistä todistusarvoa pidettiin kuitenkin alhaisena.

Perunan, riisin, makaronin tai leivän korvaaminen kuivaherneillä, linsseillä tai pavuilla vähentää myös hiukan aterianjälkeistä verensokerin nousua.

Kielteiset

Palkokasveissa esiintyvät lektiinit ovat myrkyllisiä ja häiritsevät proteiinien käsittelyä ruoansulatuksessa. Papuja on keitettävä tämän vuoksi liotuksen jälkeen painekattilassa tunnin verran. Myös linssejä on keitettävä pitkään. Säilykepapujen on havaittu olevan turvallisia, koska niitä on kypsennetty riittävästi.

Lähteet

  1. ↑ Palkokasvit Martat. Viitattu 10.11.2024.
  2. 1 2 Osmo Tupeinen: Ruoka-ainetaulukko. 29.-30. painos. Otava 1993.
  3. 1 2 Rousi, s. 142
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Arne Rousi: ”Palkokasvit - typpispesialistit”, Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 116–117. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
  5. 1 2 3 Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo–Qv), s. 3049, art. Palkokasvit. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0
  6. 1 2 Nykysuomen sanakirja, 2. osa (L–R), s. 191. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 0-09106-5.
  7. 1 2 3 Diet, cardiovascular disease, and mortality in 80 countries academic.oup.com. Viitattu 28.9.2023.
  8. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 8.9.2025.
  9. 1 2 3 4 5 Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs : ihmisen yhteiskuntien kohtalot, s. 133–137. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9
  10. ↑ Rousi, s. 120, 123
  11. ↑ Rousi, s. 123, 145
  12. ↑ Rousi, s. 144
  13. ↑ Rousi, s. 149
  14. ↑ Rousi, s. 123, 128; Pavuiksi on tässä laskettu kaikki Phaseolus-suvun viljellyt lajit, joista tärkein on tarhapapu, Phaseolus vulgaris
  15. ↑ Rousi, s. 122
  16. ↑ Rousi, s. 128
  17. ↑ Rousi, s. 126
  18. ↑ Rousi, s. 125
  19. ↑ Rousi, s. 133–134
  20. ↑ Rousi, s. 134–135
  21. ↑ Rousi, s. 119
  22. ↑ Mizuka Higashiguchi, Toshiyuki Onoda, Tanvir Chowdhury Turin, Kiyomi Sakata: Calcium Intake and Associated Factors in a General Japanese Population: Baseline Data of NIPPON DATA80/90 and the National Nutrition Survey. Journal of Epidemiology, 5.5.2010, 20. vsk, nro Suppl 3, s. S549–S556. PubMed:20351477 doi:10.2188/jea.JE20090224 ISSN 0917-5040 Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ 17.5.2023 Politiikkasuositus: Kotimaiset palkokasvit edistävät kestävää ruokajärjestelmää. https://www.luke.fi/fi/uutiset/politiikkasuositus-kotimaiset-palkokasvit-edistavat-kestavaa-ruokajarjestelmaa-0
  24. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 10.11.2024.
  25. 1 2 Susanna Rokka, Juha Heikkilä, Jarkko Hellström, Eila Järvenpää, Minna Kahala, Marjo Keskitalo: Palkokasvit elintarvikkeena : Opas palkokasvien elintarvikekäytöstä. Luonnonvarakeskus, Luke, 2018. ISBN 978-952-326-543-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 16.9.2020.
  26. ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2020.
  27. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 11.12.2023.
  28. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 11.12.2023.
  29. ↑ Dietary Determinants of and Possible Solutions to Iron Deficiency for Young Women Living in Industrialized Countries: A Review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4179187/
  30. ↑ Sabrina Feitosa, Ralf Greiner, Ann-Katrin Meinhardt, Alexandra Müller, Deusdélia T. Almeida, Clemens Posten: Effect of Traditional Household Processes on Iron, Zinc and Copper Bioaccessibility in Black Bean (Phaseolus vulgaris L.). Foods, 31.7.2018, 7. vsk, nro 8, s. 123. PubMed:30065167 doi:10.3390/foods7080123 ISSN 2304-8158 Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Ravitsemus | Näin autat suolistoa sietämään ruokia, jotka aiheuttavat ilmavaivoja Helsingin Sanomat. 24.3.2025. Viitattu 26.3.2025.
  32. ↑ Liv Elin Torheim, Lars T. Fadnes: Legumes and pulses - a scoping review for Nordic Nutrition Recommendations 2023. Food & Nutrition Research, 2024, 68. vsk. PubMed:38571918 doi:10.29219/fnr.v68.10484 ISSN 1654-661X Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Pulse consumption improves indices of glycemic control in adults with and without type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis of acute and long-term randomized controlled trials. https://link.springer.com/article/10.1007/s00394-021-02685-y
  34. ↑ Fytokemikaalit (mm. karotenoidit, flavonoidit, kasvisterolit ja -stanolit) Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 12.3.2022.
  35. ↑ LECTINS IN FOODS AND THEIR RELATION TO STARCH DIGESTIBILITY. Ramona L. Rea, M.Sc., Lilian U. Thompson, Ph.D. and David J.A. Jenkins, D.M. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0271531785801056
  36. ↑ JC Rodhouse et al: Red kidney bean poisoning in the UK: an analysis of 50 suspected incidents between 1976 and 1989. Epidemiology and Infection, 1990, 105. vsk, nro 3, s. 485–491. PubMed:2249712 ISSN 0950-2688 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla