Palstatila oli Suomessa 19.12.1864 annetun lohkomis- ja erottamisasetuksen mukaisesti toisesta tilasta erotettu siinä suhteessa epäitsenäinen tila, että sen maaverosta jäi vastaamaan emätila. Vastineena tästä palstatila maksoi emätilalle vuosittaisen palkintoveron. Lohkomalla muodostetut tilat olivat tässä suhteessa täysin itsenäisiä. Palstatilalla ei ollut manttaalia eikä se suorittanut veroa valtiolle, vaan se suoritti emätilalle palkintoveroa. Palstatilajärjestelmä lakkautettiin 1926 annetulla lailla (340/1926), jolloin palstatiloista tuli vuoden 1927 alusta alkaen tavallisia tiloja, joille laskettiin myös manttaali. Tämän jälkeen palstatilat ja emätilat olivat samanarvoisia itsenäisiä tiloja eikä palstatiloilla enää ollut eroa lohkomalla muodostettuihin itsenäisiin tiloihin nähden.