Panipeneemi

Panipeneemi
Panipeneemi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(5R,6S)-3-[(3S)-1-etanimidoyylipyrrolidin-3-yyli]sulfanyyli-6-[(1R)-1-hydroksietyyli]-7-okso-1-atsabisyklo[3.2.0]hept-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 87726-17-8
ATC-koodi J01DH55
PubChem CID 72015
Kemialliset tiedot
Kaava C15H21N3O4S 
Moolimassa 339,418
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 198–200 °C (hemihydraatti, hajoaa)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 6–7 %
Metabolia renaalinen
Puoliintumisaika 50–70 minuuttia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa intravenoosi

Panipeneemi (C15H21SN3O4) on karbapeneemeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina. Yhdistettä käytetään haittavaikutuksien vähentämiseksi useimmiten yhdessä beetamipronin kanssa.

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa panipeneemi on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdisteen antibioottiset ominaisuudet perustuvat muiden karbapeneemien tavoin siihen, että se estää bakteerien soluseinän biosynteesiä. Lääkeaine on hyvin laajakirjoinen ja tehoaa sekä grampositiivisiin että gramnegatiivisiin bakteereihin. Panipeneemia käytetään yhdessä metaboliaa hidastavan ja munuaishaittavaikutuksia vähentävän beetamipronin kanssa. Panipeneemi on hyväksytty lähinnä Aasiassa ja sitä voidaan käyttää hengitystieinfektioiden ja virtsatulehdusten hoitoon sekä leikkausinfektioiden ehkäisyyn. Lääkeaine annostellaan ruiskeena suoneen.

Haittavaikutukset

Panipeneemin ja beetamipronin yhdistelmä on usein hyvin siedetty. Tavanomaisimmat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, ripuli, ihottuma ja maksan entsyymiarvojen nousu. Panipeneemi vähentää natriumvalproaatin pitoisuutta elimistössä ja siten heikentää sen tehoa epilepsian hoidossa.

Lähteet

  1. 1 2 Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1204. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 Karen L. Goa & Stuart Noble: Panipenem/Betamipron. Drugs, 2003, 63. vsk, nro 9, s. 913–925. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  3. 1 2 3 M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 772–779. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  4. 1 2 Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 237. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Saori Kojima, Masayuki Nadai, Kiyoyuki Kitaichi, Li Wang, Toshitaka Nabeshima & Takaaki Hasegawa: Possible Mechanism by Which the Carbapenem Antibiotic Panipenem Decreases the Concentration of Valproic Acid in Plasma in Rats. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 1998, 42. vsk, nro 12, s. 3136–3140. https://aac.asm.org/content/42/12/3136.short. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)