Papavi

Papavi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Lahko: Magnoliales
Heimo: Annoonakasvit Annonaceae
Alaheimo: Annonoideae
Tribus: Annoneae
Suku: Papavit Asimina
Laji: triloba
luokitusjärjestelmä: APG III
Kaksiosainen nimi

Asimina triloba
(L.) Dunal, 1817

Katso myös

  Papavi Wikispeciesissä
  Papavi Commonsissa

Hedelmä Asimina triloba

Papavi (Asimina triloba) on annoonakasvien heimoon kuuluva kesävihanta hedelmäpuu. Sitä esiintyy Pohjois-Amerikan itäosissa. Papavin makeaa hedelmää käytetään ruoaksi mutta lähinnä vain puun luontaisella esiintymisalueella; puuta ei kaupallisesti viljellä. Papavilla on suurin Yhdysvalloissa luonnonvaraisena kasvava hedelmä.

Kuvaus

Papavin kukkia ja nuoria, kasvavia lehtiä keväällä.

Papavi on pieni puu kasvaen noin 5–10 metriä korkeaksi. Runko on yleensä ohut ja paksuimmillaankin vain 20–30 cm halkaisijaltaan. Avoimella, aurinkoisella paikalla puu on usein kartiomainen ja suorarunkoinen, kun taas suurempien puiden varjossa se muodostaa tiheitä pensaikoita. Suuret, 15–30 cm pitkät lehdet ovat muodoltaan suikeat. Papavi on kesävihanta, ja lehtien syysväri on keltaisenruskea. Noin 5 cm leveät kukat kasvavat edellisvuoden versoihin, Kukat puhkeavat keväällä hieman ennen lehtiä. Kukkien pölyttäjinä toimivat useat kärpäs- ja kovakuoriaislajit. Vihreäkuorinen hedelmä on jopa 15 cm pitkä. Hedelmäliha on kypsänä hyvin pehmeää, väriltään keltaista. Hedelmän sisällä on useita pavunmuotoisia siemeniä kahdessa rivissä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Papavi esiintyy laajoilla alueilla Yhdysvaltain itäosissa ja Kanadan aivan eteläosassa. Sen esiintymisalue ulottuu pohjoisesta New Yorkista ja Etelä-Ontariosta Pohjois-Floridaan ja Louisianaan. Lännessä se rajoittuu Kansasiin ja Teksasiin.

Käyttö

Puuta käytetään koristekasvina ja hedelmäpuuna pihoissa. Papavin hedelmää käytetään ruoaksi; sitä syödään sellaisenaan sekä käytetään jälkiruoissa. Maun sanotaan muistuttavan banaanin, mangon ja ananaksen sekoitusta. Hedelmä säilyy vain noin 2–3 päivää huoneenlämmössä. Lajia ei kuitenkaan laajamittaisesti kaupallisesti viljellä hedelmäpuuna, mikä johtuu todennäköisesti osittain hedelmän huonosta säilymisestä, vaikkakin hedelmä on helppo pakastaa tai soseuttaa ja säilöä.