Peippo
| Peippo | |
|---|---|
_-_Oslo,_Norway_(01).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Peipot Fringilla |
| Laji: | coelebs |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fringilla coelebs |
|
 |
|
| Katso myös | |
Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji.
Nimi
Peipoiksi tai peipposiksi on luultavasti kutsuttu useita pieniä ja piipittäviä lintuja. Peippo on tunnettu Suomessa useilla nimillä, kuten sinipeippo (Oulu) vinkkipeippo, palopeippo (Sotkamo) ja Puufinkka (Turku). Historiallisia nimiä ovat olleet mm. peipinen (Schroderus, 1637, Renvall, 1826). Lönnrotin keräämiä nimiä ovat peipo, pohjanlintu, peipuinen, peponen, vilukieli, peippovarpunen. "Peippo" saattaa olla onomatopoeettinen ja viitata linnun ääntelyyn.
Tieteellinen sukunimi Fringilla on latinaa ja Linnén antama. Sanaa käyttää Martialis (n. 40–104) tarkoittamaan jotain pikkulintua. Lajinimi coelebs on latinaa ja tarkoittaa naimatonta eli selibaatissa elävää. Latinan naimatonta tarkoittava sana on todellisuudessa caelebs, mutta nimen antajat sekoittivat ligatuurit æ ja œ keskenään. Lajinimi johtuu siitä, että peippokoiraat saapuvat muuttomatkaltaan pari viikkoa ennen naaraita.
Tuntomerkit
Peippo on 16–17 senttimetriä pitkä. Koiras on naarasta värikkäämpi. Sen vatsapuoli on punaruskea ja päälaki sekä niska siniharmaat. Naaras on väriltään harmaanruskea. Molemmilla sukupuolilla on kaksi valkoista siipilaikkua sekä vihreä yläperä. Peipolla on tukeva nokka, joka on koiraalla sininen ja naaraalla tumma.
ⓘ (ohje) on reipas ja voimakas yksinkertainen säe. Lentoääni on pehmeä ”jyb” tai ”juh”, varoitusääniä ovat ”hyit” sekä talitiaismainen ”tvink”.
Vanhoilla peipoilla on sulkasato heinä–syyskuussa. Sen kesto on keskimäärin 60 päivää. Nuoret peipot vaihtavat ruumiinhöyhenensä elo–syyskuun aikana.
Levinneisyys
Peippo on yleinen lintu koko Euroopassa. Euroopan peippokanta on 154–231 miljoonaa paria. Se on levinnyt myös läntiseen Aasiaan, Luoteis-Afrikkaan ja Makaronesiaan. Kanariansaarilla se esiintyy yhdessä endeemisen paikallisen peippolajin, kanarianpeipon kanssa. Peippo on levinnyt koko Suomeen aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä. Peipon pesimäkannaksi arvioitiin Euroopan unionin raportointikautena 2019–24 keskimäärin 6 500 000 paria. Se on Suomen runsaslukuisin lintulaji.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 7 200 000 | 8 500 000 | |
| 2013–2018 | 6 806 605 | 7 195 184 | 7 681 386 |
| 2019–2024 | 5 800 000 | 6 500 000 | 7 100 000 |
Etelämpänä se ei ole muuttolintu, mutta Suomen peipot muuttavat talveksi etelään. Vanhan lorun mukaan kesään on ”puoli kuuta peipposesta”. Todellisuudessa ensimmäiset peipot saapuvat jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Koiraat muuttavat lyhyemmän matkan ja saapuvat ennen naaraita, mistä johtuu lajin tieteellisen nimen loppuosa, coelebs, joka tarkoittaa leskeä tai poikamiestä. Suomessa pesivät peipot talvehtivat Länsi-Euroopassa ja Etelä-Skandinaviassa. Syysmuutto tapahtuu syys–lokakuussa, päämuutto syyskuun lopussa, jolloin parhaana päivänä voidaan hyvällä muutonhavainnointipaikalla nähdä yli 100 000 muuttavaa peippoa päivässä. Pieni määrä peippoja talvehtii Suomessakin.
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille elämille on määritelty arvo. Peipon arvo on 34 euroa.
Elinympäristö
Peippo pesii kaikenlaisissa metsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Erityisesti se suosii lehtoja ja reheviä sekametsiä.
Muuttoaikoina peipot ruokailevat pelloilla ja rikkaruohostoissa.
Lisääntyminen
Peippo rakentaa pesänsä puuhun tai pensaaseen 2–6 metrin korkeuteen ja naamioi sen jäkälällä ja koivunhilseellä. Pesä on pieni ja höyhenillä ja karvoilla vuorattu. Naaras munii toukokuussa 4–6 sinertävää tai rusehtavaa tummatäpläistä munaa. Naaras hautoo munia noin 12 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasia pesään 11–14 vuorokautta ja tämän jälkeen vielä pari viikkoa. Peipot pesivät uudelleen usein vielä heinäkuussa.
Peipot palaavat yleensä seuduille, joilla ne ovat ennenkin pesineet. Varsinkin vanhat, vähintään kerran pesineet yksilöt saapuvat entisen pesäpaikkansa lähelle, mutta myös ensimmäistä kertaa pesivillä peipoilla on taipumus palata syntymäseuduilleen. Vaikka peipot yleensä palaavat samoille seuduille, ne eivät kuitenkaan normaalisti pariudu eliniäksi.
Ravinto
Peippo syö monenlaisia siemeniä ja kesällä paljon selkärangattomia, ja usein sen näkee nappaavan ilmasta lentävän hyönteisen. Poikasilleen peippo syöttää selkärangattomia. Talvella syö lintulaudoilta myös mm. leivänmuruja ja pähkinää.
Kuvia
Peippo (uros).
Peippo (uros).
Peipponaaras.
Laulava peippo
.jpg)
.jpg)
Lähteet
- Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4 Teoksen verkkoversio.
- Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Ensimmäinen osa. Wsoy, 1926.
- Pitkäranta, Reijo: Suomi—latina—suomi-sanakirja (Lexicon Finnico–Latino–Finnicum). Wsoy, 2001. ISBN 951-0-22506-1
- Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- Vallauri, T. & Durando, C.: Dizionario Latino. Latino–italiano. Italiano–latino. RusconiLibri, 2011.
Viitteet
- 1 2 3 BirdLife International: Fringilla coelebs IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Peippo – Fringilla coelebs Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Aleksi Lehikoinen, Antti Below, Aili Jukarainen, Toni Laaksonen, Teemu Lehtiniemi, Markku Mikkola-Roos, Jorma Pessa, Ari Rajasärkkä, Pekka Rusanen, Päivi Sirkiä, Juha Tiainen & Jari Valkama: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi. Viitattu 20.8.2023.
- ↑ Klaas Ruppel: peippo Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.9.2026.
- ↑ Kivirikko, 1926, s. 390
- ↑ Häkkinen, 2011, s. 367
- ↑ peippo Suomen etymologinen sanakirja. 19.2.2026. Viitattu 10.9.2026.
- ↑ Jobling, 2010, s. 158
- ↑ Vallauri & Durando, 2011
- ↑ Jobling, 2010, s. 112
- ↑ Pitkäranta, 2001
- ↑ Kivirikko, 1926, s. 173
- 1 2 3 4 5 Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 288. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- ↑ Lehikoinen: Varpuslintujen sulkasadon tutkimus Linnut 2000. Viitattu 17.2.2012.
- ↑ Fringilla coelebs (Common Chaffinch) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Suomen ympäristökeskus (Syke): Yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) ymparisto.fi. Viitattu 21.9.2025.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Tuominen, Anna: Muuttolintukalenteri: Peippo tuo kevään koko maahan Suomen Luonto. 19.4.2023. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ Kevät on muuttolintujen juhlaa BirdLife Suomi ry. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ Chaffinch Fringilla coelebs (Birdguides) birdguides.com. Birdguides
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 16.11.2025.
- ↑ Leikola, Anto; Lokki, Juhani; Stjernberg, Torsten: von Wright -veljesten linnut, s. 245. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-18037-1
- ↑ Lintujen talviruokinta (Birdlife Suomi) birdlife.fi. Birdlife Suomi