Kalle Pekka Zimmermann (5. kesäkuuta 1876 Rautavaara – 9. kesäkuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen varatuomari ja Viipurin kunnallispormestari.
Zimmermannin vanhemmat olivat nimismies Otto Olivier Zimmermann ja Hilma Elisabet Collan. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 Kuopion lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1901. Zimmermann sai varatuomarin arvon 1904.
Zimmermann oli Suistamon piirin nimismiehenä 1906–1907, Salmin henkikirjurina 1906–1907, Viipurin kaupunginvoutina 1907–1909, Heinolan kaupungin pormestarina 1909, Viipurin 2. kaupunginvoutina 1909–1910 ja Viipurin hovioikeuden ylimääräisenä virkailijana 1910–1913 hoitaen notaarin, reistraattorin, aktuaarin, viskaalin ja kanneviskaalin virkoja. Hän toimi Viipurin vt. kunnallispormestarina 1914–1915 ja uudelleen vakinaisena kunnallispormestarina 1918–1933. Zimmermann vastusti yhdenvertaisuuslakia ja oli poliittisista syistä vangittuna Krestyn vankilassa Pietarissa huhtikuusta lokakuuhun 1915 ja oli sen jälkeen ahänet sianajajana 1915–1918, koska hän oli maaliskuun vallankumoukseen asti 1917 lainvastaisesti estetty olemasta valtion tai kunnan palveluksessa. Vuonna 1917 Zimmermann nimitettiin Viipurin hovioikeuden kanneviskaaliksi ja sittemmin sihteeriksi ja viimein apujäseneksi. Vuonna 1918 Zimmermann valittiin sitten Viipurin kaupungin kunnallispormestariksi. Vuonna 1917 Zimmermann määrättiin ottamaan osaa Viipurin lääninhallituksen tarkastukseen, joka koski edellisen vuoden toimintaa. Viipurin kaupunginvaltuuston notaarina Zimmermann oli vuosina 1918–1920. Kun valtioneuvosto asetti vuonna 1921 komitean suunnittelemaan kaupunkien sisäisen hallinnon uudistamista, kutsuttiin Zimmermann komitean puheenjohtajaksi.
Pekka Zimmermann oli naimisissa 1907–1917 Aino Bergin (k. 1917) kanssa ja vuodesta 1931 Anna Siviä Pietisen kanssa.
