Pekoraali

Tämä artikkeli käsittelee aihetta yleisesti. Pekoraali on myös runo Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjassa.

Pekoraali (lat. pecus 'karja') tarkoittaa typerän mahtipontista ja naurettavaa kirjoitelmaa tai puhetta.

Sanan etymologia

Sana pekoraali on tullut suomen kieleen ruotsista (pekoral), jossa sana tavataan ensi kerran 1790-luvulla. Substantiivi pekoral tarkoittaa kirjoitelmaa – runoutta tai proosaa –, jonka hupsuus ja mahtipontisuus synnyttää tahtomattaan naurettavan vaikutelman; adjektiivi pekoral tarkoittaa 'laumoille suunnattua' kirjallisuutta tms. Alun perin sana on latinalaista perua: pecoralis tarkoittaa 'karjalle, laumalle sopivaa' (lat. gen. pecoris).

Kirjallisuudentutkija Daniel Möller määrittelee: ”Pekoraali on kirjallisuuden vastine rihkamataiteelle ja kalkkunaelokuville: taidetuotos, jossa kunnianhimon ja lopputuloksen ristiriita lyö korville.”

Suomenkielisessä kirjallisuudessa sanan pekoraali tunnetuin esiintymä lienee Lewis Carrollin kirjaan Liisan seikkailut peilimaailmassa (1871) sisältyvässä runossa "Pekoraali" (engl. Jabberwocky), jonka suomensivat Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner vuonna 1974.

Ruotsissa pekoraaleja on julkaistu useissa antologioissa.

Lähteet

  1. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia 23, s. 9058. Helsinki 1983. ISBN 951-1-05086-9
  2. ↑ Möller, Daniel: ”Pekoral och pekoralister i Sverige”, Tre sekler svenska pekoral: Från Sveno Brynolphi Dalius till Bror Oskar Snygg, s. 4. Stockholm: Ruin, 2019. ISBN 978-91-88-24112-2
  3. ↑ Möller, Håkan: ”Det var kärlekens liv i en grodas gestalt, Det var livet, det eviga, livet i allt!” Hufvudstadsbladet, 25.8.2019, s. 37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.8.2019. Arkistoitu 26.8.2019.

Kirjallisuutta

Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.