Peltopyy

Peltopyy
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Suku: Peltopyyt Perdix
Laji: perdix
Kaksiosainen nimi

Perdix perdix
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Peltopyy Wikispeciesissä
  Peltopyy Commonsissa
Peltopyyn munia.

Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji.

Koko ja ulkonäkö

Peltopyy on tanakka kanalintu, jonka selkäpuoli on ruskeankirjava, vatsapuoli harmahtava. Naama on oranssinsävyinen. Nuori lintu on kauttaaltaan ruskea, kunnes alkusyksyllä sulkii vanhan linnun pukuun. Laulua kuulee varsinkin kevätöisin. Se on lyhyt, terävä kirkaisu, jota kummatkin sukupuolet voivat esittää. Peltopyy on melko utelias, mutta se yleensä välttelee ihmisasutuksia. Joskus sitä tavataan myös pihapiireissä, mutta ei tiiviisti asutuissa paikoissa, kuten (suur)kaupungeissa.

Peltopyyn pituus on keskimäärin 29–35 cm, siipien kärkiväli 52–57 cm, paino 350–450 g.

Vanhin suomalainen rengastettu peltopyy on ollut vähintään 3 vuotta 6 kuukautta 7 päivää vanha.

Levinneisyys

Peltopyitä tavataan liki koko Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Se on levinnyt istutettuna myös Pohjois-Amerikkaan. Suomessa peltopyitä pesii 9 000–20 000 paria, ja laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Se esiintyy Suomessa harvalukuisena länsi- ja etelärannikolla. Euroopassa peltopyitä pesii 1,7–3 miljoonaa paria.

Lisääntyminen

Pesä on maassa, tavallisesti pellon pientareella korkean heinikon suojassa. Peltopyy tekee 10–29 munaa maahan rakentamaansa pesään. Haudonta-aika on noin 25 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset ovat pesäpakoisia joten ne lentävät tyydyttävästi jo 2-viikkoisina.

Ravinto

Peltopyyn pääravintoa ovat siemenet, mutta varsinkin poikaset syövät hyönteisiä proteiininlähteenä. Peltopyy käy säännöllisesti ruokintapaikoilla.

Nimi

Tieteellinen nimi perdix tulee latinan ja kreikan peltopyytä tarkoittavasta sanasta perdix. Vanhoja suomalaisia nimiä ovat Lönnrotin mukaan metsäkana, peltokana, keisarinkana, Englandinkana, Ryssänkana, Turkinpyy ja peltopyy. Kivirikko (1927) antaa varsinaiseksi nimeksi "Turkinpyy" ja varianteiksi mm. Tanskanpyy (Loimaalta), rappikana (Laihia) ja peltoteeri (Merimasku).

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Perdix perdix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.3.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.7.2021.
  3. ↑ Pieni Tietosanakirja 1925–1928 s. 711. runeberg.org.
  4. ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
  5. ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu punainenkirja.laji.fi. Viitattu 24.6.2025.
  6. ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Lindén, A., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
  7. 1 2 Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 210. WSOY, 2000.
  8. ↑ Jobling, 2010
  9. ↑ Häkkinen, 2011, s. 304
  10. ↑ Kivirikko, 1927, s. 520

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla