Pensasmustikka viljelyskasvina
Pensasmustikka on sukunsa lajeista yleisimmin viljelty. Sen viljelys ja jalostus aloitettiin Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Nykyisin sitä viljellään myös Euroopassa, eniten Lüneburgin alueella Saksassa, sekä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Suomessa sen viljelystä kokeili ensimmäisenä Olavi Meurman 1940-luvulla Piikkiössä. 1960-luvulla sitä ryhdyttiin jalostamaan. Risteyttämällä se juolukan kanssa siitä on saatu kehitetyksi paremmin talvea ja kasvitauteja kestäviä lajikkeita.
Pensasmustikka viihtyy happamassa maaperässä ja puolivarjossa tai auringossa. Se on pidettävä tuulelta suojassa, mutta se kestää pakkasta melko hyvin -25 asteeseen asti. Kasvualustaa voi parantaa esimerkiksi rodomullalla tai kahvinpuruilla jotka tuovat maaperään pensasmustikan tarvitsemaa happamuutta (pH 4,5 – 5,5). Pensasmustikkaa on hyvä lannoittaa alppiruusuille tai perunalle tarkoitetuilla lannoitteilla.
Pensasmustikka alkaa tuottaa satoa noin parivuotiaana, mutta parhaimmillaan sadontuotanto on kuudesta vuodesta eteenpäin. Satoa voidaan saada jopa 10 l per pensas. Pensasmustikan marjat eivät ole niin mehukkaita ja aromisia kuin tavallisen mustikan. Sitä vastoin marjat ovat kookkaampia, mutta hedelmäliha on väritöntä ja siemenet puuttuvat. Mustikkapensaat pidetään sopivan harvana leikkaamalla.. Pölyyntymistä parantaa kahden lajikkeen, esimerkiksi Alvarin ja Ainon, rinnakkain kasvattaminen.
kukkia
marjoja ja lehtiä
kasvutapa
.jpg)
