
Percy MacKaye (16. maaliskuuta 1875 New York – 31. lokakuuta 1956 Cornish, New Hampshire) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja runoilija.
MacKaye suoritti tutkinnon Harvardin yliopistossa 1897 ja matkusteli sitten kolmisen vuotta Euroopassa. Hän asui ainakin Roomassa, Lontoossa ja Sveitsissä ja opiskeli Leipzigin yliopistossa 1899–1900. Palattuaan New Yorkiin hän opetti yksityiskoulussa vuoteen 1904 saakka, kunnes liittyi taiteilijayhdyskuntaan New Hampshiren osavaltion Cornishissa ja omistautui näytelmien kirjoittamiselle.
Hänen tunnetuimpia näytelmiään ovat The Canterbury Pilgrims (1903), Sappho and Phaon (1907), Jeanne D’Arc (1907), The Scarecrow (1908) sekä Anti-Matrimony (1910). Vuonna 1937 hän julkaisi runokokoelman The Far Familiar ja vuonna 1950 neljän näytelmän sarjan The Mystery of Hamlet King of Denmark, or What We Will, joka oli tarkoitettu edeltämään ja jatkamaan Shakespearen Hamletin tarinaa.
MacKaye valittiin National Institute of Arts and Lettersin jäseneksi 1914. Seuraavalla vuosikymmenellä hän toimi Ohiossa sijaitsevan Miami Universityn residenssirunoilijana. MacKaye luennoi teatterista myös Harvardissa, Yalessa, Columbiassa ja muissa Yhdysvaltoin huippuyliopistoissa.
MacKayen isä oli näyttelijä ja teatteritekniikan uranuurtaja Steele MacKaye. Hänen veljiään olivat filosofi James MacKaye sekä metsänhoitaja ja luonnonsuojelija Benton MacKaye.
Vuonna 1912 MacKaye julkaisi teoksen The Civic Theatre in Relation to the Redemption of Leisure; A Book of Suggestions, jossa hän esitteli ajatuksen kaupallisuudesta ja voitontavoittelusta vapaasta, yhteiskunnan tukemasta teatterista. Hänen ajatuksensa ottivat tuulta Neuvostoliiton Proletkult-teatteriliikkeessä.