Persianlammas

Persianlammas
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut

Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläimet Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Lampaat Ovis
Laji: vignei
Kaksiosainen nimi

Ovis vignei
Blyth, 1841
Katso myös

  Persianlammas Wikispeciesissä
  Persianlammas Commonsissa

Persianlammas eli uriaali eli arolammas (Ovis vignei) on luonnonvarainen lammaslaji, jota esiintyy Lähi-idässä sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa.

Luokittelu

Persianlammas on sukua aasianmuflonille (Ovis gmelini), ja aiemmin kummatkin luokiteltiin samaan lajiin, jota kutsuttiin uriaaliksi (Ovis orientalis). Sittemmin persianlammas ja aasianmufloni on erotettu omiksi lajeikseen, koska ne eroavat muun muassa kromosomistoltaan. Nimeä Ovis orientalis ei enää käytetä, koska se perustuu persianlampaan ja aasianmuflonin risteymään. Persianlampaan ja aasianmuflonin risteymäpopulaatioita esiintyy keskisillä Elbursvuorilla ja mahdollisesti muuallakin Iranissa.

Persianlammas jaetaan 5–7 alalajiin. Monet niistä ovat kuitenkin ulkomuodoltaan hyvin samankaltaisia, ja on epäselvää, tulisiko niitä oikeasti pitää alalajeina. Myös levinneisyysalueet vaihtelevat lähteiden välillä.

Persianlampaan alalajit
Alalaji Levinneisyys Uhanalaisuus
?Ovis vignei arabica Oman (mahdollisesti ihmisen tuoma) Puutteellisesti tunnettu
Arkaali (Ovis vignei arkal) Kazakstan, Turkmenistan ja Uzbekistan Äärimmäisen uhanalainen
?Ovis vignei blanfordi
Ovis vignei bocharensis Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan Erittäin uhanalainen
Ovis vignei cycloceros Afganistan, Iran, Pakistan ja Turkmenistan Vaarantunut
Ovis vignei punjabensis Pakistan Vaarantunut
Ovis vignei vignei Afganistan, Intia (Ladakh) ja Pakistan Vaarantunut

Elintavat

Persianlammas elää kuivilla alueilla ja suosii mäkistä maastoa. Se on laumaeläin, joka voi elää yli sadan yksilön laumoissa. Persianlampaan kiima-aika on marraskuussa, ja naaraat synnyttävät huhti-toukokuussa yksi tai kaksi karitsaa. Suuret petoeläimet, kuten leopardi ja susi, ovat persianlampaan tärkeimpiä luontaisia saalistajia. Karitsoja saalistavat lisäksi pienemmät petoeläimet sekä petolinnut. Persianlammas elää luonnossa korkeintaan 11 vuotta.

Uhanalaisuus

Persianlammas on luokiteltu vaarantuneeksi. Kannan kooksi on arvioitu noin 30 000 yksilöä, ja se on luultavasti laskussa. Suurin uhka on salametsästys. Lisäksi persianlammas joutuu ajoittain kilpailemaan ravinnosta ja elintilasta karjan kanssa. Karjaeläimet saattavat myös levittää tauteja, ja paimenkoirat voivat saalistaa persianlampaan karitsoja.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Michel, S. & Ghoddousi, A.: Ovis vignei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.3.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Persianlammas – Ovis vignei Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 22.3.2026.
  3. ↑ Uusi Zoo. 3. Nisäkkäät, s. 189. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15399-0
  4. ↑ Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 418. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3
  5. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2056. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
  6. ↑ Lumiaro, Riku: Mufloni. Teoksessa Katajisto, Jonna (päätoim.): Luonnossa. Nisäkkäät 3, s. 128. Helsinki: Weilin+Göös, 2010. ISBN 978-951-0-34257-2
  7. ↑ Awan, Ghulam Ali & Festa-Bianchet, Marco & Ahmad, Tahira: Poaching, recruitment and conservation of Punjab urial Ovis vignei punjabiensis. Wildlife Biology, 1.12.2006, 12. vsk, nro 4, s. 443–449. John Wiley & Sons, Ltd. doi:10.2981/0909-6396(2006)12[443:PRACOP]2.0.CO;2 ISSN 1903-220X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2026. (englanniksi)