Carl Peter Johannes Maury (s. 13. helmikuuta 1946 Helsinki) on suomalainen professori, lääkäri ja molekyylibiologian tutkija. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1972 ja valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 1977. Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 1980, apulaisprofessoriksi 1990 ja sisätautiopin professoriksi 1998, josta virasta hän jäi eläkkeelle 2013. Hän toimi Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana vuosina 1977–1978, 1984–1992 ja oli vuonna 1987 vierailevana tutkijana Indianan yliopistossa.
Maury on kansainvälisesti arvostettu tutkija, jonka tutkimusala käsittää valkuaisaineiden laskostumiseen liittyviä tauteja (amyloidoosi, Alzheimerin tauti), soluvälittäjäaineita (interleukiinit, tuumorinekroositekijät) ja immunologisia mekanismeja. Hän on selvittänyt suomalaiseen tautiperintöön kuuluvan perinnöllisen amyloidoosin geneettisen syyn ja tautimekanismin. Hänen viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet elämän syntyyn liittyviä molekyylitason tapahtumia ja julkaissut tähän aiheeseen liittyvän uuden teorian.
Maury on saanut muun muassa Wegelius-, Rosenquist-, ja Medix/fls-palkinnot, ja ollut esillä Bostonin yliopiston järjestämässä näyttelyssä ”Distinguished Scientists Exhibition”. Hän on American Association of the Advancement of Science (AAAS), International Society of the Study of the Origin of Life (ISSOL), ja Suomen Taiteilijaseuran jäsen.