Hassun-Pekko

Petter Juhana Komppa eli Hassun-Pekko (4. heinäkuuta 1852 – 27. joulukuuta 1922) oli suomalainen Mäntyharjussa asunut kiertelevä viulupelimanni.

Pekon äidille oli kansa antanut nimityksen Pikku-Hassu ja sen mukaan myös Pekko sai liikanimensä Hassun-Pekko. Lapsena hän hankki elatuksensa kerjäämällä. Eräällä kerjuumatkallaan Pekko kävi Mäntyharjun pappilassa, jossa rovasti Pfaler lahjoitti kertoman mukaan hänelle viulun elatusavuksi kuultuaan pojan soittohaluista. Viulullaan Pekko opetteli sitten soittamaan muun muassa tilanomistaja Antti Kyanderin opastuksella. Myöhemmin Pekolla oli useita muitakin viuluja, joista yhden hän sai Mäntyharjussa asuneelta musiikkimies Emil Sivorilta. Pekko oli pelimannina Mäntyharjussa ja lähipitäjissä pidoissa, häissä, iltamissa ja muissa tilaisuuksissa. Hän oli myös aiheena Alpo Noposen runoon Vanha viulu.

Hassun-Pekko sepitteli myös runonpätkiä, teki niihen sävelen ja esitti sitten niitä kuulijoille. Useimmat Pekon runoriimit käsittelivät nuorten rakkausseikkailuita. Vanhemmiten Pekon kuulo ja näkö heikkenivät ja hän joutui muuttamaan kunnalliskotiin. Pekko ei kuitenkaan viihtynyt siellä ja talvella 1922 hän lähti sieltä lyhyelle kylämatkalle mutta tuupertui maantielle ja kuoli. Viulu hänellä oli mukanaan vielä tälläkin matkalla. Hassun-Pekko haudattiin Mäntyharjun hautausmaalle. Lyseolainen E. Rinne toimitti Mikkelin lyseolle säilytettäväksi Pekon viimeksi käyttämän viulun, joka oli vielä soittokunnossa.

Monet Hassun-Pekon tekemistä viisuista kuuluvat edelleen kansanmusiikin esittäjien ohjelmistoon. Hänestä on tehty myös näytelmä ja televisio-ohjelmia. Vuonna 2018 Ilkka Matikka julkaisi Hassun Pekon viisuja-teoksen, johon on kerätty aiemmin julkaisemattomia Hassun-Pekon tekemiä viisuja Mäntyharjusta, Juvalta ja Savitaipaleelta. Hassun-Pekolle on ehdotettu myös patsasta Mäntyharjuun.

Musiikinopettaja Ilkka Matikka keräsi 2010-luvulla pääasiassa Mäntyharjusta, Juvalta ja Savitaipaleelta noin 40 Hassun-Pekon sävellystä, jotka hän julkaisi 2018 nimellä Hassun Pekon viisuja; viisujen rohkeiden sanoitusten vuoksi kahtena eri painoksena: toinen sanoilla ja nuoteilla, toinen pelkillä nuoteilla.

Lähteet

  1. 1 2 3 Hassun Pekko, Suomen Kuvalehti, 30.11.1935, nro 48, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. 1 2 3 Eräs mäntyharjulainen kansansoittaja, Mikkelin Sanomat, 14.10.1925, nro 118, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.10.2025
  3. ↑ Hassun-Pekolle ehdotetaan patsasta Mäntyharjuun – "Ajat ovat muuttuneet ja Hassun-Pekon arvostus on kohonnut", Pitäjänuutiset 2.8.2019
  4. ↑ Saana Huhtala : Ilkka Matikka painoi Hassun-Pekon pilkkalaulut paperille – osa oli niin ronskeja, ettei niitä suostuttu Matikalle kertomaan, Pitäjänuutiset 17.9.2018

Aiheesta muualla