
Philip Arthur Larkin (9. elokuuta 1922 Coventry – 2. joulukuuta 1985 Kingston upon Hull) oli brittiläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä 1900-luvun loppupuolen brittirunoilijoista. Vuonna 2008 The Times nimesi hänet Britannian merkittävimmäksi sodanjälkeiseksi kirjailijaksi.
Larkin valmistui Oxfordin yliopistosta 1943. Larkinin esikoisrunoteos The North Ship ilmestyi 1945 ja esikoisromaani Jill vuonna 1946. Toinen romaani, A Girl in the Winter ilmestyi 1947. Andrew Motion on luonnehtinut hänen runojaan "hyvin englantilaisiksi".
Vuodesta 1955 Larkin työskenteli Hullin yliopiston kirjastonhoitajana. Hän toimi myös The Daily Telegraphin jazz-kriitikkona vuosina 1961–1971.
Vuonna 1992 julkaistiin Larkinin kirjeitä, jotka pönkittivät ristiriitaisia näkemyksiä hänen elämästään, ja niistä paljastuneet vanhoilliset näkemykset nostattivat kohua. Lisa Jardine on kuvannut häntä rasistiksi ja naisvihaajaksi.
Larkin oli henkilönä hyvin vakavamielinen. Hän ei kaivannut mainetta, eivätkä kirjalliset piirit onnistuneet houkuttamaan häntä.
Larkinin esikoiskokoelma The North Ship ilmestyi 1945. Seuraavaksi hän julkaisi romaanit Jill (1946) ja A Girl in Winter (1947) ja jälleen runokokoelmia, muun muassa The Less Deceived (1955), mutta runotuotanto oli suppea. Hän oli The Movement -ryhmän jäsen. Ryhmä korosti runon puhekielenomaisuutta, proosamaisuutta sekä aiheiden arkisuutta. Hän julkaisi myös esseitä ja kirjoitti artikkeleita jazzista.
Larkinin runojen suomennoksia on julkaistu antologiassa: Maailman runosydän toim. Hannu Tarmio ja Janne Tarmio, WSOY Helsinki 1998 ISBN 951-0-22134-1
Lisäksi on julkaistu runo