Piha on suomenruotsalaisen kirjailijan Bo Carpelanin sarjamuotoinen runokokoelma vuodelta 1984. Teoksen on julkaissut Otava. Kokoelma perustuu suurimmaksi osaksi Carpelanin ruotsinkieliseen alkuperäisteokseen Gården vuodelta 1969. Suomennokseen sisältyy koko alkuteos lukuun ottamatta kuutta runoa, joiden tilalla on yhdeksän runoa kokoelmista Källan (1973), I de mörka rummen, i de ljusa (1976) ja Dagen vänder (1983) ja lisäksi yksi käsikirjoituksesta suomennettu runo. Runot on suomentanut Tuomas Anhava. Teoksen on kuvittanut taiteilija Hannu Taina.
Teos sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1970.
Kuvitetut runot
Oli toivotonta pitää ikkunaa takapihalle puhtaana
Talviyössä minä rakensin itselleni laivan
Takapihalla kasvoi puu
Hitaasti talo avartui pimeään uusin huonein
Tuskin oli ketään joka ei salannut jotain
Juuri kukaan ei lukenut. Äiti luki
Joku on lähtenyt huoneesta
- minä en muista sitä
Lankesimme julmiin väijytyksiin, nousimme pystyyn taas
Ei saanut astua laattojen saumoille, piti sylkeä kissojen perään
Meidän omaa kattoa minä en nähnyt koskaan
Siinä, sementtiseinän juuressa
Sisällys
Ruskea liina riippui pitkälle pöydän reunan yli 5
Oli toivotonta pitää ikkunaa takapihalle puhtaana 6
Hänellä oli tapana sanoa: kämmenenleveys hiljemmin 8
Jokainen sana kajahti kuin sävel, minulta unohtuva 9
Kuulokkeitten sisäpinta oli ihan kuuma 10
Vaikka vaatteet tekivät tiukkaa oli ruoka aina hyvää 11
Talviyössä minä rakensin itselleni laivan 12
Muuttokuormat keräsivät lapsia ympärilleen kuin ambulanssit 14
Kevät oli enimmäkseen purevaa tuulta 15
Vesipää poika kulki vinossa, koko ruumis vinossa 16
Meillä ei ollut mitään tekemistä sinä sunnuntaina 17
Takapihalla kasvoi puu 18
Äiti puhui hänestä vain jonkun kerran 20
Sunnuntai on seisahtunut peltitynnyrien väliin 21
Auto lennätti ilmaan pölyä ja liukui 22
Syksymmällä tuli hyvä lämmittävä pimeä 23
Hitaasti talo avartui pimeään uusin huonein 24
Koulun käytävissä happanee lauhan sateen, maan tuoksu 26
Toisinaan ottaa jokin, jota kaipaan, itse hahmon 27
- Miten hän tulee toimeen sillä mitä hänellä on? 28
Vanhahko mies jolla on huone ja keittokomero 29
Puutarhurin mökki ohdakkeitten keskessä 30
Kun kuljin yli vetistyneen pellon 31
Kukaan ei oikein tiennyt että he olivat niin köyhiä 32
Kaikki tähdet ovat niillä kohdin taivasta 33
Tuskin oli ketään joka ei salannut jotain 34
Marraskuun pimeässä ei vesi enää ole vettä 36
Yhtäkään kameraa ei tarkennettu 37
Ne jotka olivat hulluina kukkiin saivat luvan odottaa 38
Kun joku aikuinen tulee portaita alas 39
Mistä lautapino oli tullut pihaan, sitä en muista 40 Tulevaisuudesta puhuttiin harvoin 41
Juuri kukaan ei lukenut. Äiti luki 42
Pää painuneena rukoukseen he seisoivat vainiollaan 44
Ei ollut paljon mitä antaa sorsille 45
Kun vielä nukuin samassa huoneessa kuin isä ja äiti 46
Niin kuin ratapihan tienoolle tullessa 47
Elämä annettiin minulle lumimyrskyisenä aamuna 48
Siellä on sisällä porttikäytävässä / irrallisia kuvia 49
Joku on lähtenyt huoneesta 50
Usein näin ikkunasta kuinka vastapäätä kolmannessa kerroksessa mies 52
Luteet jotka täytyi savustaa 53
- minä en muista sitä 54
Vain ohut noro, joka juoksi toisesta sieraimesta 56
Heräsin siihen että joku huusi pihalla 57
Ylimmässä ikkunarivissä säkenöi 58
Viisi katua, oikealle, vasemmalle, neljä kulmaa 59
Tyttöjen kintut ja palmikot lensivät 60
Yhtenä kesänä olin kesäsiirtolassa 61
Lankesimme julmiin väijytyksiin, nousimme pystyyn taas 62
Syyskuun ensimmäisenä saatoimme jakaa lapset 64
Mikä on isoissa päissä 65
Kiveyksestä, asfaltista kohoaa sumu 66
Kouluiho kiristyi sukkien päälle ja kasvoille 67
Ei saanut astua laattojen saumoille, piti sylkeä kissojen perään 68
Väsyneet silmät 70
Pimeä on mutta yritän saada silmiini 71
Ne jotka on häädetty asunnostaan, huonekalut / häpeissään 72
Sen vuoksi että jokin vaati sitä 73
Käy sisään. Ei sinun tarvitse yhtään pelätä 74
Sairastaminen oli turvallista ja yksinäistä 75
Meidän omaa kattoa minä en nähnyt koskaan 76
Välimatka häneen oli kuin iltahämärä 78
Kylpyammeeseen kumartuneena hän vilkaisi olkansa yli 79
Parhaita päiviä olivat pilviset tyynet päivät 80
Sen puolesta, ei ollut epäilystäkään siitä 81
- Kumma kun ne eivät pidä sitä hoitolassa 82
Kuin häpeässä, houkuttavassa 83
Siihen taloon hämärä laskeutui kuin huopa 84
Miten pieni lienen ollut 85
Jos olisi tallella kuva, se olisi ruskea 86
Päivällisen jälkeen oli aivan äänetöntä tunnin 87
Siinä, sementtiseinän juuressa 88
Moni putosi, kasvoton, suu auki 90
Hän oli varmaan ajatellut: nyt tämä saa riittää 91
Hiljaisuus, hiljaisuus niitten jäljiltä 92
Silmin, päähäni liian isoin, minä näen 93
Lapset on niin pieniä että niiden yli voi ajaa 94
Puolihämärästä tulee joku 95
Hetkeksi he nousevat ilmoille 96
Kadut on vedetty eri suuntiin 97
Kuin istuisi hotellin lämpiössä maaseutukaupungissa 98