Poru (ven. Бор, Bor) on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Venjoen luterilaisen seurakuntaan. Nykyään Poru kuuluu hallinnollisesti Leningradin alueen Hatsinan piiriin.
Kylä sijaitsee Inkereenjoen etelärannalla. Se esintyy eri nimillä Ruotsin vallan aikana asiakirjoissa: Bur vuonna 1634, Bår (1637), Boro by (1640), Påhroby (1643), Borus by (1673), Pårro (1693) jne.
Perimätiedon mukaan kylän perusti 1600-luvulla Kolomainen, Suomalainen ja Tarkiainen, jotka souteli pitkin Inkereenjokea Suomesta. He löysivät autioituneen asutuksen, ilmeisesti inkeroisen, ja rakensivat omat talot lähellä sitä. Vuosikymmenien aikana tapahtui tulipalo, joka poltti talot maan tasalle. Kolomaisten uutta taloryhmää alettiin nimittää Porokyläksi, ja Suomalaisten ja Tarkiaisten - Kekälekyläksi. Vuosien kuluessa kylät kasvoivat jälleen yhteen, mutta nimet säilyivät. Poronkylä oli taipunut ajan kuluessa Porunkyläksi. Kekälekylä (ven. Kekkelevo) myös sai toisen nimen, Ryyssölä (ven. Rjuzelevo).
Vuonna 1849 Porussa asui 87 ihmistä ja Kekälekylässä 95 (kaikki inkeriläisiä (savakoita).
Kylän elinkeino oli maatalous. Viljeltiin perunaa ja kauraa, ja harjoitettiin heinäkauppaa. Vehnää ei viljelty, koska se oli halpaa. Lypsykarjaa oli vähän. 1900-luvun alussa aloitettiin haja-asutusohjelman toteuttaminen. Palstajako hävitettiin ja palstat yhdistettiin yhtenäiseksi tilaksi, huttereiksi (ven. hutor). Oma koulua kylässä ei ollut, vaan lapset kävivät Luukkasin koulussa.
Kylän suvut olivat Jakonen, Juonolainen, Kolomainen, Myllärinen ja Tarkiainen.
Vuonna 1926 Porussa oli 33 taloa ja 139 asukasta, kaikki inkeriläisiä, Kekälekylässä 42 taloa ja 181 ihmistä (inkeriläisiä 177).
Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuonna 1943 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.