Postlar

Postlar (Mattila)
Sijainti Yli-Kerava, Kerava
Rakennustyyppi Maatila
Perustettu 1500-luvun loppu
Valmistumisvuosi 1800-luvun loppu
Omistaja Asunto Oy Keravan Mattila
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali laudoitus

Sibeliukset asuivat tilalla 1899-1902

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Postlar, myös nimellä Mattila, on Keravalla sijaitseva vanha ratsutila ja kruunun virkatalo, joka kuuluu osaksi säveltäjä Jean Sibeliuksen suojeltua kulttuurimaisemaa. Postlar-Mattilan alue muodostaa yhdessä Keravan kartanon, Keravan kivisillan ja jokilaakson peltojen kanssa yhden Keravan merkittävimmistä kulttuurimaisemista. Sibeliukset asuivat Postlarin tilakeskuksessa sijaitsevassa Mattilan talossa vuosina 1899-1902.lähde?

Nykyisin Mattilan talon omistaa Asunto Oy Keravan Mattila ja rakennus on muutettu paritaloksi.

Historia

Postlar tunnetaan vanhana ratsutilana ja kruunun virkatalona ja tila mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1500-luvun lopulla. Vuonna 1736 tila jaettiin kahtia Postlariksi ja Mattilaksi. Virkataloa viljelivät vuokramiehet eli lampuotit kun taas Mattilan omistajina mainitaan Eskelinien suku (myöhemmin nimi suomennettu muotoon Eho).

Tilan pitkänomainen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alussa. Tilakeskuksessa sijaitseva toinen asuinrakennus on 1800-luvun lopulta ja nuorin 1920-1930-luvulta.lähde?

1920-luvulla Suomen valtio otti Postlarin haltuunsa ja perusti tilan maille nuorisovankilan eli nykyisen Keravan vankilan.

Postlarin tilakokonaisuus kuuluu Firenzen maisemayleissopimuksen piiriin.

Sibeliukset Mattilassa

Tilan tilakeskuksessa on vuodesta 1730 sijainnut entisen Mattilan talon tilakeskus, jossa Sibeliukset asuivat vuosina 1899-1902. Mattilalla asuessaan Jean Sibeliuksella oli tuottelias jakso, johon kuuluu muun muassa Sibeliuksen 2. sinfonia ja Finlandia. Mattilassa Sibelius sävelsi myös sekä yksinlaulu- että kuoroteoksia. Postlarin pihapiiriä rajaavaa 1800-luvulla rakennettua kaksiosaista luhtiaittaa kutsutaan myös Sibeliuksen aitaksi, sillä säveltäjä asui siinä kesäisin.

Tuottavasta ajasta huolimatta Sibeliusten aikaan Mattilassa mahtui myös surua, sillä perheen kuopus Kirsti kuoli lavantautiin.