Preerikko

Preerikko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Suku: Preeriakoirat Cynomys
Laji: ludovicianus
Kaksiosainen nimi

Cynomys ludovicianus
(Ord, 1815)
Mustahäntäpreeriakoiran levinneisyys
Mustahäntäpreeriakoiran levinneisyys
Katso myös

  Preerikko Wikispeciesissä
  Preerikko Commonsissa

Preerikko eli preeriakoira eli mustahäntäpreeriakoira eli (Cynomys ludovicianus) on preeriakoirien sukuun kuuluva nisäkäs, jota tavataan Pohjois-Amerikan preerioilla aina Kanadan eteläosista Meksikon pohjoisosiin.

Nimensä "preeriakoira" on saanut koiran haukuntaa muistuttavasta ääntelystään ja sosiaalisesta elämäntavastaan, vaikkei se muuten ole läheistä sukua koiraeläimille.lähde? Nykyisin lajia pidetään jonkin verran lemmikkieläimenä, myös Suomessa.

Ulkonäkö ja koko

Preerikon pituus vaihtelee 352 ja 415 mm välillä, koiraat ovat naaraita pidempia ja myös yleensä 10–15 % naaraita painavampia. Koiras painaa 850–1 675 g, naaras 705–1 050 g. Paino vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja sekä koiraat että naaraat saavuttavat suurimman painonsa syksyllä ja pienimmän talvella. Niillä on hiukan eri värinen kesä- ja talviturkki. Yleisväritys on selkäpuolelta ruskehtava, ja vatsan alueella on valkeahkoa karvaa. Kesällä osa karvoista on mustia, osa raidallisia (tyvestä lukien musta -valkoinen-kanelinruskea-kellertävä raita ja musta kärki). Talvella raidoitus on erilainen: musta–kellertävä–kanelinruskea raita ja valkoinen kärki. Naarailla on kahdeksan harmahtavaa nisää, jotka näkyvät vain tiineyden ja imetyksen aikana. Hännänpää on musta.

Levinneisyys

Preerikko on pääasiassa Pohjois-Amerikan Suurten tasankojen laji, jota esiintyi aikaisemmin Saskatchewanin eteläkärjestä Kanadassa (Frenchman River Valley) ja eteläisestä Montanasta Suurten tasankojen länsi- ja keskiosan läpi Länsi-Texasin, Uuden Mexicon, Kaakkois-Arizonan ja Koillis-Meksikon sekä Sonin preerioilla. Laji on nyt hävinnyt Kaakkois-Arizonasta,New Mexicosta ja paikallisesti monilta muilta alueilta koko levinneisyysalueellaan.

Elintavat

Preerikot elävät valtavissa järjestäytyneissä yhteisöissä, joissa ne kaivavat laajoja tunneleita maan alle. Yhden tunnelin keskikoko on sata hehtaaria, mutta tätä paljon suurempia tunneleita tunnetaan. Kaikista laajin tunnettu yhteisö oli kaivanut elinalueeksensa 64 750 neliökilometrin kokoisen alueen.

Preerikot ovat hyvin sosiaalisia, mikä mahdollistaa yhteistyön niin alueiden puolustamisessa kuin yhteisöjen syntymisessä. Tällaista yhteisöä kutsutaan "kaupungiksi". Kaupunki taas on edelleen jaettu "kaupunginosiin". Kaupunginosien "väestö" on jakautuneena perhekuntiin, jotka käsittävät yleensä 8–9 – paikoin yli 20 – yksilöä.

Lisääntyminen

Preerikot lisääntyvät vain kerran vuodessa. Lisääntymisaikana naaraat unohtavat sosiaalisuutensa ja alkavat tappaa toisten naaraiden poikasia. Lähisukulaisten tappaminen on nisäkkäiden keskuudessa harvinaista, joten mustahäntäpreeriakoiranaaraiden käytöstä on pyritty selittämään erilaisin tavoin. Todennäköisesti naaraat pyrkivät joko vähentämään liikakansoitusta, takaamaan omille poikasilleen paremmat elinolosuhteet tai sitten ne vain tarvitsevat lihaa saadakseen energiaa.

Lähteet

  1. 1 2 3 Linzey, A.V. & NatureServe (Reichel, J.D., Hammerson, G., Cannings, S. & Wallace, R.): Cynomys ludovicianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. 1 2 preerikko – Cynomys ludovicianus laji.fi. Viitattu 7.1.2020.
  3. ↑ Katajisto, Jonna ym.: Luonnossa, nisäkkäät 1, s. 82–84. Helsinki: Weilin + Göös, 2008. ISBN 978-951-0-34255-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.1.2020.
  4. ↑ Cheshire, Gerard (päätoim.): Tiikeri ja gaviaali: Eläinsanakirja, s. 38. Suomentanut Hyrkkö, Sakari. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32614-5
  5. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1443. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
  6. ↑ Nurminen, Matti (päätoim.): Maailman eläimet. Nisäkkäät 2, s. 172. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  7. ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 165. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3
  8. ↑ Preerikot tiedonportailla.fi. Viitattu 26.10.2025.
  9. ↑ Cynomys ludovicianus Animal Diversity Web. Viitattu 26.10.2025.