Preteriti

Preteriti (lat. praeteritum 'mennyt') on useiden kielten kieliopeissa nimitys, jota käytetään menneen ajan narratiivisesta eli kertovasta tempuksesta eli aikamuodosta. Yleensä sillä ilmaistaan, että kerrottu asiaintila on päättynyt ennen puhehetkeä. Preteriti määritellään usein ns. yksinkertaiseksi menneen ajan aikamuodoksi, joka ilmaisee pelkästään mennyttä aikaa ottamatta kantaa verbin ilmaiseman toiminnan aspektiin.

Preteriti suomen ja suomensukuisten kielten kieliopeissa

Termi preteriti on peräisin latinan kielioppitraditiosta, jossa menneen ajan aikamuodoista käytettiin nimityksiä praeteritum imperfectum, praeteritum perfectum ja praeteritum plusquamperfectum. Näissä sana praeteritum ilmaisi mennyttä aikaa ja jälkiosalla täsmennettiin, millainen menneen ajan aikamuoto oli kyseessä. 1800-luvun suomen kieliopeissa tämä alkuosa jäi käytöstä, ja kielioppeihin vakiintuivat menneen ajan aikamuotojen nimityksiksi imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.

Suomen kielen kannalta termi imperfekti on harhaanjohtava, koska sen voidaan luulla viittaavan imperfektiiviseen aspektiin eli ”epätäydelliseen”, lopputulosta saavuttamattomaan tai kesken olevaan toimintaan. Itse asiassa suomen ”imperfekti” eli yksinkertainen (morfologisesti, pelkällä suffiksilla muodostettu) menneen ajan muoto (luin, lauloimme, työnsivät) usein nimenomaan ilmaisee loppuun saatettua toimintaa. Useat kielentutkijat ovatkin arvostelleet termin imperfekti käyttöä ja suositelleet sen sijaan käytettäväksi preteriti-termiä. Vuonna 2004 ilmestynyt Iso suomen kielioppi käyttää molempia termejä rinnakkain: ”imperfekti eli preteriti”. Myös viron uudemmissa kieliopeissa yksinkertaisen menneen ajan muodon (vir. lihtminevik) nimityksenä mainitaan nykyään (imperfektin rinnalla) preteeritum.

Preteriti-nimitystä käytetään myös suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten historian suomenkielisissä kuvauksissa siitä kantauraliin palautuvasta menneen ajan muodosta, jonka jatkaja myös nykysuomen preteriti/imperfekti on. Samoin preteritiksi nimitetään fennougristiikan suomenkielisessä traditiossa itäisempien sukukielten yksinkertaisia menneen ajan aikamuotoja, esimerkiksi mordvalaiskielissä ja permiläisissä kielissä. (Englanninkielisessä kirjallisuudessa yksinkertaisesta menneen ajan muodosta käytetään nykyään yleensä nimitystä past tense.)

Preteriti muiden kielten kieliopeissa

Samoin ja samoista syistä kuin suomessa, useissa germaanisissa kielissä termiä preteriti voidaan nykyään käyttää yksinkertaisesta (pelkästään taivutuksella muodostetusta) menneen ajan muodosta (esim. ruotsin jag gjorde, saksan ich machte, englannin I made ’(minä) tein’), jonka rinnalla ovat apuverbin avulla muodostetut perfekti (esim. jag har gjort, ich habe gemacht, I have made ’(minä) olen tehnyt’) ja pluskvamperfekti. Ruotsin valtakunnallinen termipankki (Rikstermbanken) suosittelee yksinkertaiselle menneen ajan aikamuodolle nimitystä preteritum, termi imperfekt luokitellaan sen rinnalla ”sallittavaksi”. Samoin saksan kieliopeissa käytetään nyttemmin usein yksinkertaisesta menneen ajan muodosta termiä Präteritum, ja termi Imperfekt mainitaan uudemmissa lähteissä vain ”vaihtoehtoisena ilmauksena”.

Useiden muidenkin kielten kieliopin kuvauksissa termiä preterite käytetään ilmauksena yksinkertaiselle menneen ajan muodolle (engl. past tense, simple past), vastakohtana apuverbin avulla muodostetuille liittotempuksille.

Romaanisissa kielissä preteriti menneen ajan aikamuotona jakaa tehtävät muiden menneen ajan aikamuotojen kanssa, joita saatetaan muodostaa myös taivutuksella. Esimerkiksi portugalin preteriti ilmaisee hetkellistä tapahtumaa tai tekoa, päättynyttä, johonkin lopputulokseen johtanutta toimintaa, imperfekti taas menneisyydessä säännöllisesti toistunutta, tapamaista (ei vain määrätyt kerrat toistunutta) tekemistä tai tapahtumista.lähde? Esimerkiksi verbi jogar 'pelata':

Lähteet

  1. 1 2 Kielitiede:preteriti – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 31.8.2025.
  2. ↑ David Crystal: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 385. Oxford: Blackwell publishing, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
  3. 1 2 Maria Kok: Terminologia työvälineenä – aikamuotojärjestelmästä ja sen opetuskäytänteiden ergonomiasta S2-opetuksessa. Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, 2012, 0. vsk, nro 22, s. 101–130. doi:10.5128/LV22.04 ISSN 1736-9290 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ VISK - § 1530 Imperfektin perusmerkitys scripta.kotus.fi. Arkistoitu 4.2.2025. Viitattu 31.8.2025.
  5. ↑ Mati Erelt, Tiiu Erelt, Kristiina Ross: Eesti keele käsiraamat, s. 405. Tallinn: Eesti Keele Instituut : [Eesti Keele Sihtasutus], 2020. ISBN 978-9949-684-33-5
  6. ↑ kantaurali elisanet.fi. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 17.10.2022.
  7. ↑ Raija Bartens: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys, s. 128–131. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1999. ISBN 978-952-5150-22-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.8.2025.
  8. ↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 181. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.8.2025.
  9. ↑ Jeremy Bradley, Gerson Klumpp, Helle Metslang: ”TAM and evidentials”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 904–923. Oxford University PressOxford, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Präteritum ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 31.8.2025. (saksaksi)
  11. ↑ Präteritum grammis.ids-mannheim.de. Viitattu 31.8.2025. (saksaksi)
  12. ↑ Peter Matthews: ”preterite”, The concise Oxford dictionary of linguistics. Oxford: Oxford Univ. Press, 2014. ISBN 978-0-19-967512-8
  13. ↑ Guro Fløgstad: Revisiting Perfect/Preterit instability across Romance. On functional motivations for diverging paths. Acta Linguistica Hafniensia, 3.7.2017, 49. vsk, nro 2, s. 195–211. doi:10.1080/03740463.2017.1353200 ISSN 0374-0463 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Aikamuodot

pluskvamperfekti • preteriti • aoristi • imperfekti • perfekti • preesens • futuuri • futuurin perfekti