Progress

Progress (ven. Прогресс, edistys) on venäläinen avaruusalus. Se on kertakäyttöinen, miehitettyjä avaruuslentoja tukeva rahtialus, joka laukaistaan Sojuz-kantoraketilla Baikonurista Kazakstanista. Vuoteen 2015 mennessä yli 140 alusta on laukaistu. Näistä kaksi epäonnistui kokonaan ja kaksi osittain.

Progress on versio Sojuz-avaruusaluksesta, joka kehitettiin 1970-luvun alkupuolella neuvostoliittolaisen OKB-1-suunnittelutoimiston (nykyinen RKK Energija) Saljut-avaruusasemien käyttöön. 1986–2000 se huolsi Mir-avaruusasemaa. 1990-luvun jälkipuolelta alkaen venäläiset ovat huoltaneet sen avulla ISS-avaruusasemaa.

Rakenne ja toiminta

Progress koostuu kolmesta moduulista, jotka on muunnettu Sojuz-avaruusaluksesta. Edessä sijaitseva pyöreähkö paineistettu moduuli on rahtiosio Progress GO (Gruzovoi otsek), jossa on ilmalukko. Keskellä sijaitseva ajoainemoduuli Progress OKD (Otsek komponentov dozapravki) ja huoltomoduuli Progress PAO (Priborno-agregatnyi otsek) muodostavat lopun aluksesta.

Alkuperäinen Progress vei rahtia avaruusasemille ja se pudotettiin roskilla täytettynä alas, jolloin se paloi ilmakehässä. Siihen lisättiin Mirin aikana paluukapseli VBK-Raduga (VBK = Vozbraštšaemaja ballistitšeskaja kapsula), jolla voitiin palauttaa maahan 150 kg hyötykuorma.

Progress pystyy navigoimaan avaruusasemalle ja telakoitumaan siihen itsenäisesti. Kuitenkin aluksen ollessa alle 150 metrin päässä avaruusasemasta lennonjohto Moskovan lähellä ja ISS:n miehistö tarkkailevat lähestymistä ja telakointia.

Progress telakoi tavallisesti Zvezda-moduuliin, mutta se voi telakoida myös Pirs-moduuliin.

Versiot

1970-luvun puolivälissä kehitettiin Sojuz 7K-T -alus eli ensimmäinen Progress. Se lensi ensi kerran 20. tammikuuta 1978 avaruusasema Saljut 6:lle.

1980-luvulla kehitettiin Progress M -versio, joka perustui Sojuz T -avaruusalukseen. Sitä käytettiin ensi kerran vuonna 1989 lennolla Mir-avaruusasemalle. Vuonna 2000 kehitettiin Progress M1 -versio, joka kuljettaa enemmän ajoainetta mutta vähemmän muuta rahtia. Sitä käytettiin ISS-aseman energiahuoltoon. Molemmat versiot M ja M1 ovat käytössä.

Progress M

• Pituus 7,23 m
• Halkaisija 2,72 m
• Massa 7 450 kg
• Hyötykuorma 2 350 kg, josta ajoainetta 1 200 kg
• Ensilento 23. elokuuta 1989 (Progress M1 Mirille)
• Energiahuolto: aurinkopaneelit ja akut

Joitakin laukaisuja^selvennä

• 23.8.1989 Progress M-1 Mir-avaruusasemalle.
• 20.12.1989 Progress M-2 Mir-avaruusasemalle
• 28.2.1990 Progress M-3 Mir-avaruusasemalle.
• 15.8.1990 Progress M-4 Mir-avaruusasemalle.
• 27.9.1990 Progress M-5 Mir-avaruusasemalle.
• 27.9.1990 VBK Raduga=? Mir-avaruusasemalle.
• 1. helmikuuta 2000 Progress M1-1-alustyypin ensilento Mir-avaruusasemalle
• 25.4.2001 Progress M1-2-lento Mir-avaruusasemalle
• 6.8.2000 Progress M1-3-lento ISS:lle.
• 16.11.2000 Progress M1-4 ISS:le
• 24.1.2001 Progress M1-5 Mir-avaruusasemalle. Tämä lento liittyi Mir-aseman pudotukseen Tyyneenmereen.
• 20.5.2001 Progress M1-6 ISS:lle
• 26.1.2001 Progress M1-7 ISS:lle.
• 21.3.2002 Progress M1-8 ISS:lle
• 25.9.2002 Progress M1-9 ISS:lle.
• 8.6.2003 Progress M1-10 ISS:lle.
• 29.1.2004 Progress M1-11 ISS:lle.
• 5. helmikuuta 2008 huoltolento ISS-avaruusasemalle
• 25. heinäkuuta 2009 Progress M-lento ISS-avaruusasemalle

Epäonnistuneet laukaisut

Katso myös

• Automated Transfer Vehicle
• H-II Transfer Vehicle

Lähteet

• Russian Progress Spacecraft NASA. Arkistoitu 4.5.2021. Viitattu 13.3.2008.
• Progress RussianSpaceWeb. (englanniksi)
• Progress Encyclopedia Astronautica. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Progress Wikimedia Commonsissa