| Prokaiini | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-(dietyyliamino)etyyli-4-aminobentsoaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C13H20N2O2 |
| Moolimassa | 236,31 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 61 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | Hydrolysoituu plasmassa |
| Puoliintumisaika | 40-84 sekuntia lähde? |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
B2(AU) |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |
Prokaiini on puuduteaine. Se oli ensimmäinen injektoitavaksi soveltuva puudute.
Prokaiini on rakenteeltaan para-aminobentsoehapon ja dietyyliaminoetanolin muodostama esteri.
Kuten muutkin paikallispuudutteet, prokaiini estää jänniteohjattuja natriumkanavia.
Kun prokaiinia annetaan laskimoon jatkuvana infuusiona, vakaa pitoisuus saavutetaan 20–30 minuutissa. Kun infuusio lopetetaan, eliminaation puoliintumisaika on noin 8 minuuttia. Prokaiini on siis varsin lyhytvaikutteinen puudute.
Elimistössä prokaiini hajoaa hydrolysoitumalla para-aminobentsoehapoksi ja dietyyliaminoetanoliksi.
Prokaiinia käytetään pääasiassa paikallispuudutteena, johtopuudutuksessa ja selkäydinpuudutuksessa. Se on myös ainesosa lihaksensisäisinä injektioina käytettävässä prokaiinipenisilliinissä.
Prokaiinin syntetisoi ensimmäisenä Alfred Einhorn vuonna 1905. Kyseessä oli ensimmäinen injektoitavaksi soveltuva puudute. Sittemmin sen rakennetta on käytetty mallina uusien puudutteiden kehityksessä.