Provokaatio (lat. provocare, kutsua esiin, haastaa) on tahallista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on yllyttää, ärsyttää tai houkutella kohde reagoimaan voimakkaasti. Usein tavoitteena on saada kohde menettämään malttinsa ja reagoimaan tavalla, joka on tälle itselleen epäedullinen. Reaktio voi olla esimerkiksi suuttumus, loukkaantuminen tai harkitsematon vastateko. Provokaation kohteena on tyypillisesti yksittäinen ihminen tai ihmisryhmä.
Määritelmällisesti provokaatio on tietoinen teko (esimerkiksi sanallinen loukkaus tai vihamielinen ele). Kuitenkin teko tai lausunto voidaan myös kokea provosoivana, vaikka tekijällä ei olisi ollut tällaista tarkoitusta. Tällainen tahaton konflikti syntyy usein silloin, kun osapuolet eivät tunne toistensa sosiaalisia normeja, arvoja tai kulttuurisia tapoja, tai kun viestintä ymmärretään väärin.
Politiikassa ja sodankäynnissä provokaatiota voidaan käyttää välineenä, jolla vastustaja saadaan tekemään ensimmäinen siirto tai isku, jolloin provosoija saa tekosyyn vastatoimille (ns. false flag -operaatiot tai rajaloukkaukset). Myös poliittisessa retoriikassa käytetään tarkoituksellista kärjistämistä omien kannattajien aktivoimiseksi ja vastustajien ärsyttämiseksi.
Oikeustieteessä ja poliisitoiminnassa, niin sanottu provokaattori (agent provocateur) on henkilö, joka soluttautuu ryhmään ja yllyttää sen jäseniä tekemään rikoksen, jotta nämä voitaisiin pidättää. Monien maiden oikeusjärjestelmissä poliisin tekemä rikokseen yllyttäminen on laitonta.
Internet-kulttuurissa ja verkossa tapahtuvaa tahallista provosointia, jonka tavoitteena on herättää negatiivisia tunteita ja pilata keskustelu, kutsutaan trollaukseksi.
Taide voi olla tarkoituksellisen provosoivaa. Tällöin tavoitteena ei välttämättä ole vihan herättäminen, vaan yhteiskunnallisten normien, tabujen tai valtarakenteiden haastaminen ja keskustelun herättäminen.