Pullulaani

Pullulaani
Tunnisteet
CAS-numero
Ominaisuudet
Ulkomuoto valkea kuiva jauhe
Liukoisuus veteen hyvin vesiliukoinen, liukenematon moniin orgaanisiin liuottimiin

Pullulaani on polysakkaridi. Se on rakenteeltaan suoraketjuinen eli lineaarinen ja koostuu toisissaan perättäin α(1–6)-glykosidisidoksin kiinni olevista maltotriooseista. Maltotrioosit koostuvat kolmesta glukoosista, jotka ovat kiinni toisissaan perättäin α(1–4)-glykosidisidoksin.

Pullulaanin E-koodi on E1204. Sitä käytetään esimerkiksi ravintolisissä kapselikuorien ja päällystettyjen tablettien valmistuksessa sekä hengityksen raikastamiseen tarkoitettujen liukenevien kalvojen valmistuksessa. Pullulaanin vesiliukoisuuden takia sitä voidaan käyttää esimerkiksi lääkkeissä lääkeaineiden imeytymisnopeutta säätelevänä täyteaineena. Pullulaania voidaan myös muuntaa kemiallisesti, jolloin siitä saadaan tuotettua veteen liukenemattomia kalvoja.

Pullulaania tuottaa luontaisesti Aureobasidium pullulans -sieni, josta Bender ja kollegat eristivät sen vuonna 1958. He selvittivät pullulaanin rakenteen ensimmäisinä maailmassa vuonna 1959 ja nimesivät sen sienen tieteellisen nimen mukaan. Eri sienikantojen tuottamien pullulaaniketjujen massat ovat yleensä välillä 50 000–40 000 000 daltonia. Pullulaanin α(1–6)-glykosidisidoksia pystyy hajottamaan pullulanaasi-niminen entsyymi.

Pullulaani on puhtaana kuiva, mauton ja hajuton valkea jauhe. Se ei ole hygroskooppinen, myrkyllinen, mutageeninen, karsinogeeninen ja sitä voidaan syödä ilman terveyshaittoja. Se hajoaa 250–280 °C lämpötilassa.

Lähteet

  1. 1 2 3 J Barros-Velazquez et al: Antimicrobial food packaging, s. 385-397. Elsevier, 2016. doi:10.1016/B978-0-12-800723-5.00030-9 ISBN 9780128007235
  2. 1 2 E1204 ruokavirasto.fi. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 22.1.2021.
  3. 1 2 C Israilides et al: Pullulan from agro-industrial wastes. Biotechnology and Genetic Engineering Reviews, 1999, 16. vsk, nro 1, s. 309–324. doi:10.1080/02648725.1999.10647981 ISSN 0264-8725 Artikkelin verkkoversio.
  4. 1 2 3 KK Sadasivuni et al: Biopolymer composites in electronics, s. 419-420. Elsevier, 2017. doi:10.1016/B978-0-12-809261-3.00015-2 ISBN 9780128092613
  5. ↑ H Bender, J Lehmann, K Wallenfels: Pullulan, ein extracelluläres glucan von Pullularia pullulans. Biochimica et Biophysica Acta, 1959, 36. vsk, nro 2, s. 309–316. doi:10.1016/0006-3002(59)90172-6 ISSN 0006-3002 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla