Pwon kieli on Myanmarissa ja Thaimaassa asuvien pwo-karenien puhuma sinotiibetiläinen kieli.
Kielen puhujia arvioidaan olevan yhdestä kahteen miljoonaan, joista yli miljoona asuu Myanmarissa. Pwo-karenit ovat kuitenkin lisääntyvässä määrin siirtymässä burman ja thain kieliin.
Pwo kuuluu sinotiibetiläisten kielten tiibetiläis-burmalaisen haaran karenilaiseen ryhmään. Karenilaisia kieliä on toisinaan pidetty kielikunnan kolmantena päähaarana. Pwon lähin sukukieli on sgaw. Sen itämurteita puhutaan Myanmarin Karenin ja Monin osavaltioissa, Tanintharyin alueella sekä Thaimaan länsiosassa. Länsimurteiden puhujat asuvat Iravadin suistoalueella. Itä- ja länsimurteet ovat vain vaivoin toistensa puhujien ymmärrettävissä.
Kieltä varten on kehitetty useita kirjoitusjärjestelmiä. Myanmarissa eniten käytettyjä ovat ns. luostari- ja lähetyssaarnaajakirjoitukset. Luostarikirjoitus perustuu monin kirjaimistoon ja yhteen itämurteista. Sen vanhimmat muistomerkit ovat 1800-luvun puolivälistä. Burmalaiseen kirjaimistoon perustuva lähetyssaarnaajakirjoitus on alun perin myös laadittu erästä itämurretta varten, mutta nykyään sitä käytetään suistoalueella asuvien kristittyjen keskuudessa.