Pyrorikkihappo

Pyrorikkihappo
Tunnisteet
CAS-numero	7783-05-3
PubChem CID	62682
Ominaisuudet
Molekyylikaava	H2S2O7
Moolimassa	178,156 g/mol
Tiheys	1,9 g/cm3
Liukoisuus veteen	Reagoi veden kanssa
	Infobox OK

Pyrorikkihappo (H₂S₂O₇) on yksi rikin happihapoista. Yhdisteestä käytetään myös nimityksiä dirikkihappo. Pyrorikkihapon suolat ovat pyrosulfaatteja. Nimitys savuava rikkihappo tulee siitä, että pyrorikkihaposta vapautuu rikkitrioksidihöyryjä.

Valmistus ja ominaisuuksia

Pyrorikkihappoa syntyy valmistettaessa rikkihappoa kontaktimenetelmän avulla. Rikkitrioksidi johdetaan väkevään 98-prosenttiseen rikkihappoon, jolloin muodostuu pyrorikkihappoa kiteisessä olomuodossa. Pyrorikkihappo hydrolysoituu rikkihapoksi joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

H₂SO₄ + SO₃ → H₂S₂O₇

H₂S₂O₇ + H₂O → 2 H₂SO₄

Pyrorikkihappoa voidaan valmistaa myös kuumentamalla väkevää rikkihappoa. Tällöin rikkihaposta eliminoituu vesimolekyyli ja syntyy pyrorikkihappoa.

Pyrorikkihappo on erittäin voimakkaasti hapettava aine ja sitä käytetäänkin teollisuudessa jonkin verran hapettimena. Pyrorikkihappo on rikkihapon lisäksi rikin hapoista ainoa, joka on pysyvä.

Katso myös

Oleum

Lähteet

1 2 Oleumin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.8.2009
↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 327. Otava, 1988.
↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 545. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)
1 2 William McPherson: A Course in General Chemistry, s. 228. READ Books, 2008. ISBN 978-1409701347 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)
↑ Kenneth W. Whitten, Raymond E. Davis, M. Larry Peck, George G. Stanley: Chemistry, s. 891. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495391630 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[icsc-1] 1 2 Oleumin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.8.2009

[2] Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 327. Otava, 1988.

[inorganic-3] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 545. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)

[course-4] 1 2 William McPherson: A Course in General Chemistry, s. 228. READ Books, 2008. ISBN 978-1409701347 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)

[5] Kenneth W. Whitten, Raymond E. Davis, M. Larry Peck, George G. Stanley: Chemistry, s. 891. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495391630 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)